United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Mutta tuo samainen mies, jolla oli pitkä vartalo, miekka ja nimi sitä sinä et pystyisi lausumaan oli niin liikutettu 'elefantintapaisesta jalomielisyydestäni', kuten hän sanoi että laski minut vapaaksi ilman lunnaita. Hän pyysi vain minulta muistoksi sormuksen, joka oli eräässä entisen oikean käteni sormessa. "Siihen päättyivät minun sotaretkeni", jatkoi Prokopius totisena.

"Cethegusta ja tuntematonta. "Tuntemattoman pelko on suurin. "Sitä paitsi luotan keisarinnaan. "Me tunsimme toisemme jo nuorina. "Osasimme jo silloin antaa arvoa toistemme ansioille. "Hän oli kaunein nainen, jonka olin siihen saakka nähnyt. "Ja minä minä " "Olin Cethegus", sanoi Prokopius.

"Sinä päivänä", kirjoittaa Prokopius, "kuningas Totila tahtoi näyttää vihollisilleen, mikä mies hän oli. "Hänen aseensa ja ratsunsa kimaltelivat kullasta. "Hänen keihäänsä kärjestä liehui niin monta purppuranauhaa, että ne jo kaukaa ilmaisivat kuninkaan. "Sitten hän näytti ihanalla ratsulla molempien sotajoukkojen välillä taidokkaita asetemppuja.

Sinä tahdot Belisariuksen pois Italiasta, kun hän on voittanut gootit. Niin minäkin. Sinä Belisariuksen, minä Italian tähden. Sinä tiedät, että olen aina ollut tasavaltalainen." Silloin Prokopius siirsi pikarinsa syrjään ja katsoi omituisesti vierastaan. "Kaikki miehet ovat tasavaltalaisia neljäntoista ja kahdenkymmenen yhden vuoden välillä.

Hänen parhaina suosituksinaan olivat seitsemänkymmenen kaupungin ja linnoituksen avaimet ja aarteet, mitkä hän oli anastanut viholliselta sillä aikaa, kun Belisarius kuuliaisesti piti aselepoa." "Tuo Narses on " "Aikamme suurin mies", sanoi Prokopius. "Rooman prefektikin mukaan luettuna. "Narses ei nimittäin tavoittele, kuten ystäväni Cethegus, mahdottomia.

"Aseta heidän sijaansa hunneja ja pakanallisia gepidejä." Sitten hän meni telttaansa, jossa hän sotapäällikköjensä ympäröimänä otti vastaan roomalaisen lähetystön. Prokopius oli huomauttanut prinssi Areobindokselle, kuinka tärkeätä nyt olisi lähteä tiedustelumatkalle ja vakuuttanut, että vain prinssi voisi sen kunnollisesti suorittaa.

"Tai sinun kuolemasi tällä hetkellä, paholainen", huusi Belisarius kykenemättä enää hillitsemään vihaansa ja veti miekkansa tupesta. "Keisarin nimessä, Prokopius! Ota tuo petturi vangiksi. Hänen täytyy kuolla tällä hetkellä." Hämmästyneenä, epäröiden Prokopius meni molempien miesten väliin. Antonina riensi puolisonsa luo ja koetti tarttua hänen oikeaan käteensä.

"Nytkö?" kysyi Belisarius tyytymättömänä. "Tulkaa, viettäkäämme ensin ruoan ja cekubaviinin ääressä papin kukistumista." Hän meni ovelle päin. Mutta Cethegus jäi levollisesti seisomaan keskelle telttaa ja Antonina ja Prokopius olivat niin täydellisesti hänen vaikutusvaltansa alaisia, etteivät uskaltaneet seurata Belisariusta.

Cethegus nojautui erääseen ikkunaan ja puhui itsekseen tapausten kulkua seuraten: "Nyt on bysanttilaisia tarpeeksi pienen sotajoukon vangitsemista varten. "Ystäväni Prokopius on varovainen. "Tuolla. Vitiges ilmestyy pääovelle. "Hänen goottinsa ovat kaukana jäljessä portailla. "Kuninkaan hevonen tuodaan esille. "Bessas pitää jalustinta. "Vitiges saapuu paikalle. "Hän nostaa jalkaansa.

"Sinähän olet hyvässä turvassa Belisariuksen poissa ollessa", hän jatkoi pistäen tikarin vaipan rintapoimuun. "Mikä tuo sinut hänen taloonsa", kysyi Antonina yhä vapisten. "Usein halveksittu ystävyys. "Nyt on kysymyksessä puolisosi pelastaminen, hänen, jolla on jalopeuran rohkeus, mutta ei hiiren näppäryyttä. Prokopius on valitettavasti kaukana.