United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei tänään", kuiskasi Antonina punastuen, "en nähnyt häntä eilenkään". "Sen kyllä uskon", tuumi Teodora itsekseen salaperäisesti hymyillen. "Oi, kuinka katkerasti minä tulen sinua pian kaipaamaan", sanoi hän sivellen Antoninan täyteläistä käsivartta. "Kenties jo ensi viikolla lähtee Belisarius merille ja sinä, vaimoista uskollisin, tietysti seuraat häntä. Kuka ystävistänne tulee mukaanne?"
Antonina seisoi hänen vieressään käsi hänen kaulallaan. Rukouspalli ja korkea risti osoittivat, missä työssä prefektin hurja taisteluinto oli puolisoita häirinnyt. "Tee se huomenna. Voiton jälkeen. "Mutta tee nyt rynnäkkö." "Nytkö rynnäkkö? Se olisi Jumalan pilkkaamista", sanoi Antonina. "Maa vapisee kauhistuneena perustuksiaan myöten. "Sillä Herra Jumala puhuu nyt." "Anna hänen puhua.
"Sinähän olet hyvässä turvassa Belisariuksen poissa ollessa", hän jatkoi pistäen tikarin vaipan rintapoimuun. "Mikä tuo sinut hänen taloonsa", kysyi Antonina yhä vapisten. "Usein halveksittu ystävyys. "Nyt on kysymyksessä puolisosi pelastaminen, hänen, jolla on jalopeuran rohkeus, mutta ei hiiren näppäryyttä. Prokopius on valitettavasti kaukana.
"Tai sinun kuolemasi tällä hetkellä, paholainen", huusi Belisarius kykenemättä enää hillitsemään vihaansa ja veti miekkansa tupesta. "Keisarin nimessä, Prokopius! Ota tuo petturi vangiksi. Hänen täytyy kuolla tällä hetkellä." Hämmästyneenä, epäröiden Prokopius meni molempien miesten väliin. Antonina riensi puolisonsa luo ja koetti tarttua hänen oikeaan käteensä.
"Näetkö tunnustan sen peittelemättä minä menettelen nyt itsekkäistäkin syistä enkä yksinomaan suopeudesta Belisariusta kohtaan. "Minun täytyy saada Belisarius liittolaisekseni." "Se on minusta luonnollista", tuumi Antonina. "Mutta Justinianusta ei ole helppo taivuttaa Belisariuksen lähettämiseen. "Hän epäilee sitäpaitsi miestäsi uudelleen. Ja nyt vielä entistä enemmän." "Miksi niin?"
"Ja ne ovat tapahtuneet heti sieltä lähdettyäsi." "Muutamat kertoivat keisarinnan lopettaneen päivänsä hiilihä'ällä." "Juttu Belisariusta vastaan", tokaisi lainoppinut väliin, "on saanut uuden käänteen. Keisarin sanotaan kumonneen senaatin päätöksen Tribonianuksen tai Prokopiuksen vaikutuksesta." "Nimiä Narses, Antonina, Anicius ja Prokopius mainitaan toistensa yhteydessä."
"Se on eräs Kleopatran koristeista", sanoi keisarinna välinpitämättömästi. "Juutalainen on valalla vakuuttanut helmien sukupuun oikeaksi." "Mutta sinä viivyttelet kovin kauan", huomautti Antonina. "Justinianuksen kultainen kantotuoli oli jo odottamassa, kun tulin tänne." "Niin, hallitsijatar", huudahti eräs nuori orjatar peloissaan, "aurinkokellon luona seisova orja huusi jo neljännen hetken.
Mutta sillä aikaa pyyhkäisi Teodora nopeasti kultaisella kirjoituspuikollaan pois sanan "Severinus" ja kirjoitti sen sijaan "Anicius". Hän pani taulut vastakkain, sitoi ne nauhalla ja painoi niiden päälle sinettisormuksellaan merkin. "Tässä on taikakalu", sanoi Antonina tullen keisarinnan luo. "Ja tässä käsky", sanoi Teodora hymyillen. "Anna se lähtöhetkellä Aristarkokselle.
Silloin ei sotajoukostani ainoakaan mies pelastu. "Silloin: hyvästi maine, Antonina ja elämä. "Paljasta miekkasi, Aigan elävänä en tahdo joutua barbaarien käsiin." "Herra", sanoi Aigan, "en ole koskaan kuullut sinun puhuvan tuolla tavalla." "Tällaista ei ole minulle koskaan ennen sattunutkaan. Laskeutukaamme hevosten selästä ja kuolkaamme."
Sinähän syökset itsesi suoraan perikatoon", varoitteli Antonina, joka myöskin oli tullut telttaan, ja koetti tarttua hänen käteensä. "Ei, minä en tahdo vaieta", karjui hän juosten edestakaisin teltan ovella, jonka edustalla Bessas, Acacius, Demetrius ja useat muut päälliköt seisoivat kuuntelemassa. "Koko maailma kuulkoon sen. "Hän on kiittämätön, viekas tyranni.