United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mit' ompi tää? Vain oikku, jonka siittää Sydämmen tuska. ANTONIUS. Kelpo mies myös sinä. Oi, jaota noin moneksi jos voisin, Ja tekin kaikki sulautua yhdeks Antonioks, niin palvelisin teitä Kuin te nyt mua! 1 PALVELIJA. Taivas varjelkoon! ANTONIUS. Tää yö mua vielä palvelkaatte. Sarkat Nyt täyttäkää, ja niin mua ylistelkää, Kuin valtakuntan' viel' ois toverinne Ja käskyjäni kuulis. Mitä aikoo?
Jo edellisenä päivänä minä olin huomannut hänessä jotakin jännitettyä, melkein luonnotointa... "Hän tahtoo meitä hämmästyttää," ajattelin minä: "miksi sitä? millainen lapsellinen oikku!" Ikäänkuin arvaten ajatukseni hän äkkiä loi minuun terävän ja läpitunkevan silmäyksen, naurahti taasen, hyppäsi sitten kahdessa loikkauksessa alas muurilta ja pyysi, astuen akan luo, häneltä lasillisen vettä.
Millähän nerokkuudella tietävät nuo taitamattomat ihmiset hankkia itselleen sen vakavan ja riippumattoman taloudellisen asemansa, jonka omistajana ollen todella valistunut mies olisi tilaisuudessa vaikuttamaan niin äärettömän suuria ja niin monessa suhteessa... Niin, omituista se oli se salliman oikku, ei kukaan osannut sanoa muuta.
Ihmisen oikku tai toimeliaisuus asettaa jonakin päivänä tottelevaisen parven johonkuhun näistä eksyttävistä asunnoista.
Lopun matkaa olin taas aivan ennallani. Ja luullakseni, herra, matkustavaisten henki oli paremmassa turvassa sen jälkeen, kun pikku Willi oli lähtenyt. Ei veturinkuljettajan, näettekös, kelpaa olla liiaksi oppinut eikä liiaksi herkkätunteinenkaan. Haararata N:o 3. Korvaustalo. Ei ole yhtään peiliä koko talossa, herra. Se on isäntäni eriskummallinen oikku.
Mua kauhistaa jo, kun sen sanan lausun; Ja tekoon, joka moisen nimen sietää, Ei koko mailman turhuus mua saa! JAGO. Oi, huolet' olkaa; se vaan pien' on oikku. Hän valtatoimihin on suuttunut Ja näin nyt teitä toruu. DESDEMONA. Jos muut' ei olis JAGO. Muuta ei, sen vannon. Kuulkaa, torvet iltaiselle kutsuu! Venetian airutkunta vartoo; sisään, Ja itku pois! Hyväksi muuttuu kaikki.
"Niin menemme", vastasi Marianne, "hän oli niin itsepäinen, että me emme voineet kieltäytyä. Se on luullakseni joku oikku, hän tahtoo puhua minun kanssani saadakseen tietää, miksi minä olen niin vahva, että voin olla jalkeilla." Boutan hymyili. "Te olette molemmat samalla asteella, hän niinkuin tekin odottaa synnytystä noin maaliskuun ensi päivän vaiheilla.
Oikein puistalti ruumista ajatellessa, että tämä siis oli elämää, tällainen sattuman oikku... Tuollaisia turvattomia, surkuteltavia olentoja olivat ihmiset, hänen veljensä. Mutta muinainen intoileva osanottonsa ihmiskunnan kärsimyksiin oli kuin sammunut; kummallisen välinpitämättömänä hän seurasi tuota mielikuvituksen leikkiä, jota yhä kiihdytti yö ja yksinäisyys hänen ympärillään.
ILLI. Ei pahasti. Erikseen. Kunpa hän vihaisi! siitä Mulle toivoa itäisi. KOTRO. On sukunsa luonto hällä, Lauhkea ILLI. Sen syy on oikku MUUT. Oikkuko? ILLI. Sen teille kerron. Kauko Lemminpoika täältä Viime kerran kun erosi, Niin hänelle Anja neiti Rukkaset jälessä laittoi: Sanoi nuoreksi ikänsä. MUUT. Rukkasetko laittoi? ILLI. Vaiti! KOTRO. Ihastuiko siitä Ilvo? ILLI. Ihastuiko?
Kova kaikuu kannel ajan: alkavan vai lopettajan? Kysyn tuota, tunnen, tutkin, katson noidan kaukoputkin. Katson vanhat, katson nuoret, monet raukat raakunkuoret. Miss' on helmi heimon surun? Tuolta täältä löydän murun. Nää en ehjää enkä pohjaa. Hetken oikku kansan ohjaa. Puhuu tähdet päällä pääni: »Auringon on kuultu ääni. Kesää kohti kuljetahan puhki takatalven pahan.