United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä olentoja näin mä komeoita, Kauneita kuin jumalien heimokunnast. Tuossa haamu seisoi, tuossa haamu liikkui Hämärässä vuoren tummal pohjal Kultakajasteessa taivaanyrtin lehden. Heljä puhtaus ja povessansa sointu Heille hekumansa kallein aina; Tämän kuvasteli, tämän ilmi-antoi Ilo uneksuva heidän kasvoillansa.
Tyttö pillahti itkemään. Niin, itke nyt siinä! sanoi Paul ja työnsi hänet ylenkatseellisesti luotansa. En käsitä, miksi luonto on luonut noin kurjia olentoja. Onko elämä mielestäsi riepu, koska alinomaa huuhdot sitä kurjilla kyynelilläsi. No niin, kenties olet oikeassa. Mutta minä en kärsi tuota ainaista ruikuttelemista. Mitä varten istut täällä? Ilman aikojani, vastasi Silla vapisten.
Tämä kaikki oli niin kiireellistä ja äkkiarvaamatonta, että oli vaikea käsittää mitä kaikkea se tiesi. Mutta kun tämä oli käsitetty, järjestyivät kaikki niin hyvin kuin voivat ja riensivät laumoissa solatietä kohden, joka johti vuoren huipulle. Kohta oli tämä äkkijyrkkä nousu alhaalta ylös saakka täynnänsä inhimillisiä olentoja aivan kuin muurahaisia muurahaiskeossa.
Se on kyllä hirmuista ettei löydy niitä ihmisiä, jotka riemulla rientäisivät ottamaan vastaan niitä uhraavaisuuksia ja kiusallisuuksia, joita muutamat ihmiset luotansa laskevat! Sehän on hirmuista, ettei löydy olentoja jotka oivaltaisivat iloita kuormien kantamisesta, joihin ei muutamat puututtaisi pienintä sormeaankaan!
Esimerkiksi: nuori, terve mies haavoittui, lyhyen ajan perästä oli hänestä elämä kadonnut ja kylmä ruumis todisti vain enää hänen olemassaoloaan. Ruumis oli muuten entisenlainen, mutta *elämää* ei ollut. Sitä katsellessa syntyi ihmisissä ajatus: ruumis voi olla olemassa elollisena, sekä elottomana. Johtopäätös: *henki* ja *ruumis* ovat eri olentoja.
Mutta nyt omin silmin saadessaan nähdä noita lukemattomia hylätyitä olentoja ja totuttuaan niihin niin, että alkoi erottaa toisistaan kunkin heidän pienen yksilöisyytensä, oli hänen sydämmensä kuin revennyt ja hän haki yhtä suurella innolla lasta jo sen lapsen itsensä vuoksi. Kertun maidotta jäänyt Kertun lapsi!
Täältä minä pienellä aluksella purjehdin erään salmen poikki, jonka vesi oli mustanlaista ja Askarakki-maahan. Täällä kohtasin minä yhä uusia ihmeitä; sillä kun Kabakissa, niinkuin ennen olen kertonut, syntyy olentoja ilman mitäkään päätä, löytyy täällä semmoisia, jotka tulevat maailmaan kokonansa seitsemällä päällä.
Me sanoimme, että useimmat heistä ovat rehellisiä, ja pian lapsellisiakin olentoja, joiden sydämet ovat vapaat kaikista rikoksista; mutta me lisäsimme: ei ruista, missä ei rikkaa. Erään tämmöisen rikkakasvin Suomen merimiesten seassa olemme me nähneet. Mutta monta semmoista ei toki löydy.
Mutta ihan perimmäisenä pellon ja metsän välissä oli vielä iso aukea, josta näkyi halkopinoja ja häämöitti kummallisia häkkyräimäisiä olentoja, joista en osannut ymmärtää, mitä ne oikein olivat. Ja vasta vähän aikaa katseltuani huomasin, että ne olivat kantoja, jotka juurineen oli maasta väännetty, ja heitetty nurin niskoin suuriin kokoihin.
*Preciosa*. Ja kuivaneiden karpaloiden sijasta me söisimme kultaomenia hopeatalrikeilta. Sitte me katsoisimme heiltä kättä... Mutta tuossa tulee jokin olento... *Terzerola*. Täällä on olentoja metsässä! *Kerjäläistyttö*. Hyvät, armeliaat pikku neitiset ja mamselit, antakaa minulle vähä rahaa, minä olen menossa kaupunkiin ostamaan itselleni katkismusta. *Preciosa*. Tules tänne.