United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sieltä tänne tuijotat? Etkö nähnyt äijä rähjiä ennen?» »Mitä minä täällä? Mitä tänne lähdinkään? Pitihän tietämäni.» Kauko peräytyy puun taakse, hiipiäkseen pois, kenenkään näkemättä. Häntä nykäistään kauhtanan hihasta. Takana seisoo nainen kysyvin katsein; sen takana toinen. Kuka tuo on?
Ei tuolla minua kaivattane, tuskinpa enää tunnettaneekaan? Ei käy enää sotia Kauko, mutta maita, meriä kiertää, vaeltaa kesät, talvet, soutaa ja hiihtää; missä vain kansaa koolla, siellä hän. Tulee, lähtee, mihinkään asettumatta, missään viihtymättä, kotonaan kaikista vähimmin. Olisi Kaukolla kalaiset rannat, riistaiset korvet. Ei viitsi kalaa pyytää Kauko, ei metsää käydä, ei halmeita hakata.
Johtavatkin henkemme kirjoittavat aatteellisia kirjoja, joissa lukijan ihailtaviksi levitellään yhä ihanteellisempia ajatuksen väikkeitä, yhä seesteisempiä, ylevämpiä hengen kauko- ja kaunonäkyjä.
Kauko astuu hiljemmin... Olkoonkin jalkani kankea, selkäni on vielä suora. Joskaan eivät omat kantapääni enää karkelossa nouse, niinkuin ennen, nousee vielä tytön, jota heitän. Eikä se ole astunnassa, vaan olennassa, ei ole reuhdonnassa, vaan ryhdissä. Ja Kauko näkee taas nuoruutensa näkyjä... »Katsokaa, siinä hän tulee! Kuka hän on, joka tulee? Kauko hän on! Ettekö tunne?
Hän lempi Kyllikkiä, saaren kukkaa, tää vannoi, ettei kiitäis kisoihin, mut vaati vannomaan myös sulho-rukkaa, tää että hylkäis taistot hyvätkin, ja kisat kiehtoi yhä kirjosukkaa, ja miekkaan paloi mieli sankarin; kalassa Kauko viipyi, Kylli hiljaa kuin kuudan hiipi pitkin pellon viljaa. Hän kisaan kulki.
ILMARI. Jokainen elämän hetki Onnen sampoa taomme, Taikka kiihkossa kisaillen Onnen juuretkin revimme. KAUKO. Minäpä tapella tahdon Rosvon, ryöstäjän keralla. Mitä kostuit Kullervosta? Kultiako? Kultasesi Murhasi mokoma urho! Mulle siskosi lupasit, Senkin Kullervo lumosi Sinä tok' orjia ylistät! ILMARI. Villikaalilla tapansa: Tuon paransi, toisen tappoi.
Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta; Ellös suuttuko Jumala, Maanpitäjä pillastuko; Toki anna aiallani, Iälläni ilmauta, Nähä näillä silmilläni, Kämmenilläni kätellä! Itken osattomuutta. Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä syytä, Mie pahinta paipattelen, Kun itken osattomuutta.
"Oli aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Joutui juomahan urohot, Lemminkäinen liiatenki: juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikkä verevä oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren.
Tulet Tuonelan joelle, Tuonen joutsenten joruhun, käärmehet takanas käypi, sammakot salassa uivat, kyyt kytevät rinnassasi. Sydän pyysi pyhitystä, katumusta kaikerteli, sankari sotia kulki, Lemminkäinen leikkilöitä kavahda korea Kauko, syömes syyllinen tereä! LEMMINK
Näki kerran käydessänsä Pohjan peltojen perillä, varesten ruista syövän, talon viljan talloavan heti Kauko keinon keksi: Isännältä pään pudotti, nosti seipähän nenähän. Ei varekset siitä asti syöneet Pohjolan ruista. V