Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
ILLI. Ei pahasti. Erikseen. Kunpa hän vihaisi! siitä Mulle toivoa itäisi. KOTRO. On sukunsa luonto hällä, Lauhkea ILLI. Sen syy on oikku MUUT. Oikkuko? ILLI. Sen teille kerron. Kauko Lemminpoika täältä Viime kerran kun erosi, Niin hänelle Anja neiti Rukkaset jälessä laittoi: Sanoi nuoreksi ikänsä. MUUT. Rukkasetko laittoi? ILLI. Vaiti! KOTRO. Ihastuiko siitä Ilvo? ILLI. Ihastuiko?
Joka voitti Pohjolan isännän! Joka suisti hiiden hirven! Joka koppoi Kyllikin korjaansa! Kenenhän ensiksi ottaa? Astu, tyttöni, eturiviin, että näkee, jos hyvinkin tahtoisi sinut ensiksi ottaa!» Vartokaamme, valitkaamme. Katsokaamme, kiertäkäämme. Ei pidä kiirettä Kauko. Sai huoletta ennen, kenen tahtoi. Pysähtyivät karkelot ennen, kun tanhualle astuin.
Niin yhdet, tinakannuja rämistäen, toiset toisaalta näin: Kauko on meidän! Oma on omamme Ahti! Kaukon pitää meidän kera kisata! Tarttuivat toisiaan käsiin, tekivät piirin, riehahtivat pyörimään ja laulamaan: Se on ahti Saarelainen, se on kaunis Kaukomieli, se on veitikka verevä, hius sorea, solki kaunis, pitkä tukka, parta kaunis, jalan nousu virman varsan.
Pysähtyi siitä mieleeni joku sananen, ja koitan jotakin muistella tuosta kummallisesta hyräilystä vieläkin: Mistä toitte tyttörievun, Kusta kurjan kuljetitte? Tuolta toimme tyttörievun, Tuolta kurjan kuljetimme Ihanaisen nurmen takaa, Kauko niityn kainalosta. Hei, lallallaa; ja kauno niityn kainalosta. Miksi toitte tyttörievun, Tänne kurjan kuljetitte?
Kovin on korea Kauko: eipä syömähän rupea veitsettä hopeapäättä, kuraksetta kultaisetta. Sai veitsen hopeapäisen, lauloi kultaisen kuraksen; siitä syöpi kylliksensä, joi olutta onneksensa. Siitä lieto Lemminkäinen käveli kyliä myöten saaren impien ilossa, kassapäien kauneussa. Kunnepäin on päätä käänti, siinä suuta suihkatahan, kunne kättänsä ojenti, siinä kättä käpsätähän.
Menenkö maihin? Mitä minä sinne? Vanhat siellä jo entiset kullat. Airoihinsa tarttuu Kauko ja työntää ne hankavitsoista ulos. Siellä ovat vielä vanhat paikat. Siinä on rinteellä Annikin aitta. Siinä on Tuiran tyttöjen luhti. Tuossa on pelto, jonka rukiissa sulhon kateutta yökausi piiltiin.
Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi perässä punaisen purren, melan vartevan varassa. Niemi matkalla näkyvi, kylä kurja kuumottavi. Ahti niemellä asuvi, Kauko niemen kainalossa. Kalatuutta Kauko itki, leivätyyttä Lemminkäinen, Ahti aitan pieneyttä, veitikkä osan vähyyttä. Veisti laitoja venehen, uuen purren pohjapuuta päässä pitkän nälkäniemen, paltalla kylän katalan.
Hyökkäävät ulos, pohjanväen paetessa edellä. LOUHI. Kauko kaatakaa, jumalat! Kaikki ihmiset ajavat Sampoa, sampoa, sampoa Yksin on minulla sampo! Esirippu laskee. KOLMAS N
ILMARI. Samalle salolle Tuiro Tuopi miehiä palolle, Kuokkijoiksi, kannon vääntäjöiksi. Itse jään takomatöille. Sinullekin, sisko kulta, Soman solkesi rakennan Ehommaksi entistänsä. Ain' olet hyvä minulle, Veljyeni! Suojelethan Tuota Kullervo poloista, Hän on sairas, luulen. ILMARI. Tyttö! Sinut Kullervo häväistä Tahtoi häntä puolustatko? Muista, ett' olet luvattu Kauko urholle omaksi!
Sitten tuntevin silmin, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas Annikki, Terttu, Tuiran tytöt tuttuja kaikki, kaikkien posket palaen simaoluen iloa: Sehän on Kaukomieli! On totta tosiaan se Ahti! Tulkaa tuota katsomaan, akat muutkin! Sitten ilakoivin ilmein: Nuorten iloihinko tulit? Miksi et karkele, Kauko? Niitä pyöri ympärillä räkättävä piiri, kasvot hehkuen simaoluen punaa. Mitä sankari täällä?
Päivän Sana
Muut Etsivät