United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, älkää suuttuko, herra luutnantti, mutta, suoraan sanoen, minä olen nyt elänyt viisi ja viisikymmentä ja yhden talven lisäksi, mutta minä en ole vielä koskaan nähnyt ainoatakaan tuollaista sievää herraa, joka olisi käyttänyt rehellisesti köyhää ja turvatonta tyttöä kohtaan. No, nyt saatte te nähdä. Se olisi ihmeellistä, toisti akka.
Kerttu sanoi vakaalla äänellä: "Sitä en saata. Minä teitä kunnioitan, vaan rakastaa teitä en saata." "Jaa niin, en minä vastausta heti olisi tahtonut, miettikää nyt ensin, ehkä sentään vielä toisinkin ajattelette." "Kyllä minun päätökseni on varma, mutta älkää sentään meihin suuttuko, vaan olkaa ystävällinen kuten ennenkin."
Aino ei vastannut mitään ja ylioppilas seisoi epäillen mitä tekisi. "Niin" sanoi hän vihdoinkin, "minä arvelin kulkea tätä tietä, mutta jos te, Aino neiti, haluatte samaa, niin käännyn takaisin." "Ei, miksikä niin?" vastasi Aino ujosti, "ettekö tahdo minua seurata?" "Mielelläni", sanoi ylioppilas, ihmetellen vastausta, "mutta älkää sitten suuttuko minuun, jos olette katuva hyvyyttänne."
MAIJU. Ei elkää menkö ha-ha-ha minä jo herkiän ha-ha ai, ai, kun oikein sydämeen koskee ha-ha elkää suuttuko, ha-ha jo minä herkiän jo, jo. Noh, nyt olen ihan vakava. TEUVO. Jos suvaitsisitte nyt ilmoittaa, mitä te sitten oikeastaan tarkoititte? MAIJU. Kyllä hm, hm en minä naura hm, hm minä tarkoitin, että menisimme yhdessä Helsinkiin, että te veisitte minut sinne.
Oi, älkää suuttuko minuun, mutta minä en voi tulla teille siksi kuin haluatte. En varmaan milloinkaan mene naimisiin; olen siksi liian onnellinen kodissani. Oi, varmaankin se on itsekästä, pelkään mä, mutta en voi sille mitään. Antakaa minulle anteeksi! Pidän teistä kuitenkin niin paljon ja sydämmellisesti enkä milloinkaan rauhoitu, ellette vast'edes kuten tähänkin asti rakasta pikku Eevaanne.»
»Ei, ei, älkää suuttuko... Mutta kun nuo miehet tuos vain niin laiskana, kädet kahden puolen seisoivat, niin mä ajattelin, jotta pitää niille jotain höpistä ... kun sen komian nimen tahtoo saada aina kantaa, jos ei aina puhu. Kuinkahan ne joutavatkin niin laiskana olla nuo miehet. Millä nyt aiotte elää?» »No, entä sinä itse?» kysyi joku.
KAUPPANEUVOS. Mutta luuletkos, että minä rupean narriksesi! Viiden minutin päästä sinä taas muutat mieltä ja minun pitäisi taas tanssia sinun viulusi mukaan. VALTER. Elkää suuttuko, setä! KAUPPANEUVOS. Kuule nyt viimeinen sanani: joko sinä menet naimisiin Berthan kanssa, taikka et saa minulta sinä ilmoisna ikänä et penniäkään. VALTER. Sama se! En pyydäkään rahojanne.
»Kas, pojathan siellä ovatkin», sanoi Swart, joka tällävälin oli täydelleen herännyt. »Kuinka hiidessä te olette tänne joutuneet?» »Ei se meidän syymme ollut», sanoi Frits. »Poika», sanoi Swart, »kuinka voit sinä tehdä minulle semmoisen häpeän ja vielä vieraassa maassa että sinut on pantu putkaan?» »No, isä, älkää nyt suotta suuttuko!
Te olette kankeaniskainen kansa." "Herra, älkäät suuttuko minuun. Jos minä puhun kiivaasti, minä puhun rakkaudesta. Te kysytte minulta, mitä minä halajan; minä vastaan: kansallista olemista, jota me kaipaamme. Te kysytte minulta, mitä minä halajan; minä vastaan: Luvattua Maata. Te kysytte minulta, mitä minä halajan; minä vastaan: Jerusalemia.
Mutta taas tuli Tasma häntä vastaan ja samassa palasivat hänen muistiinsa tietäjättären sanat. Tuliko tuo mahtaja kuulemaan naisen vastausta? Maria pysähtyi Tasman eteen ja sanoi nöyrästi: älkää suuttuko. Se on ollut minulle mahdotonta. Niin, sen tiedän. Kaikki mikä lähtee ihmistahdosta on mahdotonta. Eikö se siis ollut pyhä käsky, jonka te ilmoititte?