United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTON. Hiiteen kaikki miekat, kilvet ja vaakunat! Tosin on hän korskea, ei sietäis hän suinkaan miesivaltaa, ja miehen, taipuvan naisen tohvelin alle, hylkäis hän perin. Sentähden ei ole toivoa hänestä kellään uroolla, vaan ylpeästi katsahtelee hän Kyöpeliin. Mutta nyt jokin vaikutus sinusta tai sisällinen aave minussa tahtoo mulle kuiskata sydämmesi tuskasta, tuskasta tämän naisen tähden.
Hän lempi Kyllikkiä, saaren kukkaa, tää vannoi, ettei kiitäis kisoihin, mut vaati vannomaan myös sulho-rukkaa, tää että hylkäis taistot hyvätkin, ja kisat kiehtoi yhä kirjosukkaa, ja miekkaan paloi mieli sankarin; kalassa Kauko viipyi, Kylli hiljaa kuin kuudan hiipi pitkin pellon viljaa. Hän kisaan kulki.
Monelle kyllä suotu On riistat, aartehet, On maat ja valtakunnat Ja linnat kultaiset; Ja huolin, kyynelsilmin He päivää alkavat, Jon koille kiitosvirtes Sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis Sun halvan olentas; Ei kiittele hän Luojaa, Vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa On hänen vallassaan Tok' onneas sä kiität, Hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille Hän kylmän silmän luo?
Voimas kautta, Väinämöinen! tulisesta taivahasta luja vaikutus lähetä, niin kuin nuoli Ilmarisen, herättämään huolettomat muukalaiset tällä maalla, oman kansan kasvattamat, unhotuksensa unesta, pelastamaan paatuneetkin oman onnen orjuudesta, että aina ja enemmin kukin etsis' yhteyttä, hyödytystä ja hyvyyttä, eikä hylkäis' hyvää kieldä, miesten kieldä miehuullista miehuullista, merkillistä, kansan väli-kappaletta valistukseen vaeldaissa.
Mit' ei loistolinnat kasvaa voi Elon riemu, toivon aamukoi Senpä näkee mökki halvin Keväin, syksyin, kesin, talvin Suuren luonnon helmalasna Kukkivan. Näätkö sorsaa? poikinensa Keulan alta turviksensa Uipi raukka autuaspa Kaislahan. Eipä se poikoa antaisi pois, Sille jos korkeita linnoja sois, Kultaa monta kuormallista; Vaikk' ois vallat hallussaan, Ei se hylkäis aaltojaan Eikä pesää kaislahista.
Monelle kyllä suotu on riistat, aartehet, on maat ja valtakunnat ja linnat kultaiset; ja huolin, kyynelsilmin he päivää alkavat, jon koille kiitosvirtes sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis sun halvan olentas; ei kiittele hän Luojaa, vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa on hänen vallassaan tok' onneas sä kiität, hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille hän kylmän silmän luo?