United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen asema on tuoll' ylähällä saarella, jok' uipi jäämeressä, ja jota sydänyön aurinko kultailee. Tätä pientä, ystävällistä viljeltyä saarta koristavat valkoisen vehreät koivut, huvilat verandoinensa ja balkongeinensa, läiskyvin suihkulähtehin ja ystävällisine kukastoinensa.
Mutta mies sota-oritta Viepi vettä sotkemaan: Vesi on samea, synkkä, Siihen ei kuvastu kukka, Lehto eikä päivän silmä Miksi ei vesi iloitse? NUORI JOUKO. Aika on veden iloita, Kun on orhi uitettuna. Aika naisten naureskella, Kun on voitettuna Väinö. Taikka tuolla on ulappa, Tyyni, kirkas; alli uipi Siellä joutsenen keralla.
Eikö mitä, nehän osaavat kaikki uida. Missä on Eyolf! Ole rauhassa. Rauhassa. Eyolfhan on puutarhassa leikkimässä. Ei hän puutarhassa ollut Ooh, kunhan se vain ei olisi hän! Kenen lapsi se on? Se ei ole Eyolf! Se ei ole Eyolf, Rita! Shyy; ole nyt hiljaa! Anna minä kuuntelen, mitä he sanovat. Mitä ne sanoivat? Sanoivat: sauva uipi! Ei! Ei! Ei! Eyolf! Eyolf! Oo, vaan heidän täytyy pelastaa hänet!
Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa. Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa.
Hiljaa lähteen laine hopeinen Uipi kauko-laakson vehmastoissa; Täällä turhuus vierii kolisten Raskahissa rautavaljakoissa. Piillen tyyntä rauhaa nautitaan; Lintu parka! tääll' on pelko vaan. Miksi lehdon lemut vaihetit Pölypilviin maantien vieremillä? Tomua poljettuako armastit, Vaan et kukkia lehdon liepehillä? Mailman hyörinääkö nähdäkses Uhrasit sa rauhas, tyvenes?
Mikä voima lumoaa kun lempi, Rakastavaa mitkä kahleet estää? Järviä hän uipi niinkun alli, Vuoret estää, saa hän kotkan siivet, Ennen puolta päivää hän on siellä, Jonne häntä illaks ootettihin." Käsittipä tuskin vanhus laulun, Kun hän tuskan, huolen voittamana Kadonnutta lähti etsimähän.
OCTAVIA. Korvaasi sen kuiskaan. ANTONIUS. Sydäntä eipä tahdo kieli kuulla. Ja kielt' ei ohjata voi sydän; noin se Utu joutsenenkin tulvavesill' uipi, Kallistumatta puoleen taikka toiseen. Itkeekö Caesar? AGRIPPA. Otsassa on piirto. ENOBARBUS. Se oisi paha merkki hevosessa, Mut hän on toki mies. AGRIPPA. Kas, Enobarbus, Antonius milt'ei ulvoi, nähdessänsä Caesarin surmattuna; ja hän itki.
ILVO. Miekka on sydän sodassa Eikä moinen melto mieli! Seppo, miekkojen takoja, Sinä ota Kalevan ohjat! Loistavin kala meressä Uipi parvensa edellä, Taitomies edellä joukon. ILMARI. Suurin kurki parven kärki, Väinön aattehet avarat Kuin avara tähtitaivas; Väinön innostus ihana, Kuin ukontulien läike Ne Kalevan kansan johto. Työssä seppo käy esinnä, Laulaja sotarivissä.
Ja ajattele mikä hävityksen kauhistus, mikä murhaaminen! Levollisna kyllä näkee sotamies kaatuvan viereisen toverinsa tanterella, vaan virtaa alas uipi porvarien, lasten, impien ruumiita sulle vastaan, niin että sinä seisot kauhun hyyssä, etkä enää tiedä, kenen asiaa puolustat, kun ne ikimenevät, joittenka vapauden puolesta sinä aseisiin tartut.
Kaikki nämät vedet luetaan Saiman laaksoon ja virtaavat hiljalleen etelään päin. Näiden välillä uipi Punkaharju, äärettömänä vesilintuna, levitettyin siivin ja ympärillä poikaset, nuo pienet saaret, jotka etsivät turvaa hänen sivuillansa.