United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs vastasi: "eipähän kaikki liene niin kärkkäät tappeluun kuin Åsbjörnin Leiv, joka ei malta odottaa edes siksi kuin sisään pääsee, vaan alkaa jo hurjailla heti kuin talon näkee". Nurkista kuului tirskuttamista. Leivin silmät kävivät ilkeiksi; suu värisi. Vanha Jon Haugstad huomasi sen ja toi ryypyn. "Hss", sanoi hän, "antaa jo olla.
Sua, Jesus, kaunis kruununi, Ma aina tahdon rakastaa, Jos minkä kääntyis mailmani, Jos vihas mua kauhistaa Tai mulle olet suopuinen, Sua rakastan ma kuitenkin Sa lahja olet ainoinen, Jon voittaa pyydän sittenkin.
Niin muinen lauloin lemmestä, Kuin oudon kukan tuoksusta, Jon tuuli toi Ja huokua mun soi. Nyt löysin lempiruusun, nyt Voin laulaa myös kuin lempinyt, Ken hunajaan Kastaapi huuliaan. ERHETYKSI
Tuo sukutaulu, Jon hohde ajan uuden loisteessa Kuin varjo vaalistuu, se armos onko? Kuin? Onko ruusu ruusun nimen tähden Sen aatelisempi kuin liljakaan? Tai voiko ruusu peri-juurtansa Sen vuoksi kerskaella, että Sen piikit Vapahtajan päätä raasti?
Gjermund oli väkevä ja kyllin rohkea, että voi pitää kaukana itsestään taistelupukarit, joita aina on paikassansa kussakin. Enimmäkseen hän aina joutui sekä sanasotaan että käsikahakkaan seudun rikkaimpien poikien kanssa, varsinkin niiden, joilla hän arvasi saattavan olla asiaa Evjeniin. Siten joutui hän pahaan maineesen, eikä kukaan hänestä juuri pitänyt, vähimmän kaikista Jon Evjen.
Meill' eikö oisi siihen oikeutta? Ja vapautemme senpä pitäisi Kai meidän heittää niinkuin olisi Se vanha vaate-repale ja ryysy! Ja antaa teidän vastustelematta Orjuuden paulat panna jalkoihimme: Sen vuoksi tänne tulleet olette! PISPA HENRIK. Niin totta kuin nyt talvi on ja jyske, Tuo erinomainen, jon äsken kuulitte, Ol' ääni taivaallisen Jumalani Ja Hänen voimastansa todistus!
Vaan taistellen Jos kuolen näet sä loistehen. Ja vereni kun vuotaa maan Edestä viime pisaraan, Sä tähtimaihin katsahtain Mun näet ja loistat sielussain. Kun nurmi, nostain kukkia, Tuo haudalleni kruunua, Sä lemmen kyynel siihen luo, Jon levännehet luuni juo. Tää maa jos sortuu kansoineen, Jos syöstään kurja orjuuteen, Niin luokseni sä lennä pois, Sull orjan kahleita en sois.
Oi toki, Kuink' on tuo nainen ihana ja kaunis! Nyt hurjat tunteet, kauan levättyään, Taas heräävät mun sydämessäni, Jon taivaalle ma lupasin. Pois täältä! Ma muutoin joudun uhriks perkeleen! Neljäs Kohtaus. KERTTU ja JOHANNES. O, Herra Kristus! kuinka katkera Nyt ompi luottaminen sinuhun! Jää hyvästi! Viides Kohtaus. Haa! Mikä ääni tuo Ja mikä suutelu!
KATRI. Toivo ainoa, Jon kannan vielä, on, ett' rauhassa Ma pääni saisin hautaan laskea. Vaan kiireelleni pilvet raskaat yhtyy, Ja kohta, pelkään, nuoli iskee maahan. PARONI PANTZARSK
Tiedäthän hänen vaan olevan tyttöpuolen, ja minun luullakseni laskee Sylfest hänet mielellänsä, päästäksensä hänestä. Kenties, vaan ei tänne ylös meille. Torger istui kotvan aikaa. Kaikki jo vuosia kestänyt vääryys, joka eroitti pellot toisistaan, johtui hänen mieleensä. Minä lähden matkustamaan, isä, minä en jaksa olla tässä kylässä enään. Jon vähän puri huultansa.