United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Veljesi veno punanen Kiven kohti kiitäköhön Halki juoskohon hakohon, Soutuaikana parassa." "Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Siskosi sinervä uuhi. Villoihinsa viipyköhön, Karvoihinsa kaatukohon, Villa-aikana parassa."
Lausui näin. Sulosuin toki vastasi lempeä sisko: »Toistepa, oi! Tänä iltana työs on kaikkia hoitaa, kaikkeen joutua, kaikkia muistaa. Mulle jo, armas, kyllin soit, mitä vailla ma viel' oon, suo tämä tässä.» Haasti ja lapseen uinuvahan vain viittasi, jatkain: »Tää on siskosi lohtu ja viihdyke; suottapa toista etsisi äiti.
Kuule Enok, juokse nyt paikalla kirjakauppaan ja osta sieltä kirja, jonka nimi on: "Taitava talonemäntä, opastus taloudenpidossa nuorille ja vanhoille." Ja osta sekin kirja, jonka nimenä on: "Täti Hildan keittokirja," sitähän siskovainajani kovin kehui. SUSANNA. Niin se on tietysti hyvä, koskapa siskosi osasi niin oivallisesti talouttasi hoitaa, niinkuin aina olet sanonut. ILLI. Susanna!
Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet veikon kotihin, Kun löyät veikkosi verevän Vainiolle vaipunehen, Metsähän menettynehen. Itke, itke meiän neito! Kun itket hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet siskon kotihin, Kun löyät siskosi siveän Sotkutiellä sortunehen, Jääneen karttu kainalohon. Kutti, kutti, neito rukka.
Rehennellen: Tässä on tulinen miekka, Jolla puollan poikiani, Isketän joka ikistä, Joka päälle pakkaupi Halki pään, läpi sydämmen, Että maksa maalle käypi. On tässä urosten verta, Kymmenenkin miehen verta! Varjele, vakainen luoja, Ettemme kurista kourin Tuota tuhman röyhkeätä! PELLERVO. Tuolta on tulossa Väinö! Kuule, veikko, kun sanelen! Tuolta Väinö väänteleikse, Käypi siskosi sivulla.
Katsoi sisko matkaa Pitkin meren rantaa. "Oi oi, oi oi, siskoseni, Lunasta minun poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata pirtaa, Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Siskosi lunastimeksi." "Eipä sisko parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras kuonta-aika.
Kauan olit maailmalla, lienet missä asti matkannutkaan? Läpi Suomen olen kulkenut, Turkuun tulin, siellä kuoli äiti ja siskot, minä nuorin eloon jäin. Panulassa on siskosi orjana. Vai ei ole Annikkia hengiltä pannut? Ei olisi annettu orjaksi, mutta metsästä löysi ja hallussaan piti.
Mutta kyllä minusta on sentään turvallista tietää, että meillä kansakoulun opettajilla on niin pienet eläkkeet, ettei niiden menettämisen pelon tarvitse estää meitä isänmaata pelkäämättä palvelemasta. Siskosi Hanna.» Hänen ylhäisyytensä on aamutakissaan. Poliisimestari, entinen kaartinkapteeni, täydessä univormussaan, tulee sisään, pysähtyy ovensuuhun ja tervehtii sotilaallisesti.
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki veikkonsa vesillä, Veikon laivan lainehilla: "Tules veikko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Hauki kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä veikko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.
Tämä akkakin vertaa toisiinsa tytön sekä miniän elämää: »Niin neito ison kotona, Kuin kuningas linnassansa, Yhtä miekkoa vajoa. Toisin tuon miniä raukan; Niin miniä miehelässä, Kuin vanki Venäehellä, Yhtä vahtia vajoa». Kotona oli tyttö ollut kaikkein lemmikki: »Iso kutsui kuutamaksi, Emo päivän paisteheksi, Veikkosi vesivaloksi, Siskosi siniveraksi».