United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli hurtta huovin maalta. Niin minäi pieni piika, Kun on muutki suuremmaiset, Kannoin vartta vartalolla, Nostatin noripereä; Tuli hurtta huovin maalta, Sammakko Savon rajalta, Miesi kurja Kuopiosta, Sotaheitto Helsingistä, Joka joi minun vereni, Piti piikakunniani, Vetytti verevän kasvon, Huollutti punaisen posken, Vaivutti ihanan varren, Notkutti noriperäni.
Eikä varsinkaan rakkaus ihmisen ja ahvenen, verevän, lämpimän naisen ja kylmän, kuutamoisia ulapoita uiskentelevan kuvajaisen välillä. Kertoi ensin tarinansa se maankuulu kuninkaanpoika. »Minä olin nuori kuin sinäkin», hän sanoi, »kuin sinäkin kaunis ja älykäs, itsekäs ja oikullinen.
Hänen kasvoillansa ei ole sitä kauneutta, jonka piirteet näyttävät viivottimella vedetyn; niillä on toisenlainen kauneus, jonka kasvojen väri ja ilme muodostavat. Silmäin himmeä tuli, mustain suortuvain vaikutus sametinhienon ja verevän ihon yhteydessä, vartalon viehkeys ja joustava ryhti, nämä ne katsojaa viehättävät.
Niinkuin julma susi lampaasen, niin, ne sanat kuultuansa, János-konstapeli tarttui naulaseppään, ja pitkä aika kului ennenkuin hänen mielensä sen verran asettui, että hän, kun taas oli vienyt vangin pieneen kammariin, sai liikutukseltaan sanat suustansa. Pienessä kammarissa nyt taas istui laiha, mustaverinen herra lihavan, verevän, herran sijassa.
Voi jos mie tok miehen saisin, Miehen mieltäni mukahan, Saisin sulhosen sorian. Mustakulman ja korian. Jo olin viikon vuottanunna, Kauan koissa kasvateltu. Voi jos saisin nuoren sulhon, Sulhon nuoren ja verevän, Joka ilta pään pesisin, Joka aamu uuen paian, Uuen paian palttinaisen, Housut liinan aivinaiset, Säärille sukat säviät, Kirjakintahat kätehen.
"Niin, samalla viikolla, ja sitä ennen ei hän ollut suruun tutustunut. Ajattelepas ainoan poikansa, terveen, voimakkaan ja kaikin puolin hyvän luontoisen; verevän nuoren miniänsä ja viimein vanhan uskollisen vaimonsa, jota hän niin rakasti. Minua ihmetyttää ett'ei hän järkeänsä kadottanut." "Miten hän kaiken sen kesti?" "Hiljaa ja vakaana.
Majuri, Nasse, oli lyhyt ja pyylevän lihavahko, verevän punakka ja kaljupää, mutta valtavat olivat hänellä viikset ja hän vahvisteli puhettaan kiroillen kaikkien mahdollisten pikkupaholaisten ja »korvennettujen miljoonain rakuunain» kautta, puhellen järeällä bassoäänellä. Hän oli oikea perikuvallinen vanha sotilas.
Mylly oli kerran maalattu helakanpunaiseksi, siivet mukaan lukien, mutta niin oli tehty sen lapsuudessa viitisenkymmentä vuotta sitten, jolloin se oli jauhanut vehnää Napoleonin sotilaille; nyt se oli väriltään verevän ruskea, auringon ja tuulen päivettämä.
Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi rannalle kalunsa, Venehesen vei elonsa; Itse istuihen sisähän, Soutamahan suorittihen, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunosensa katsomahan. Raukka huusi rannikolla, Verevä vesikivellä, Itki äänellä isolla, Ukkoa rukoelevi: "Ukkoseni, ainoseni!
Pura pois punaiset paikat, sivalluta silkkiverhot! Näytä tuota näätäistäsi, viisin vuosin käytyäsi, kaheksin katseltuasi! "Tokko toit, kenen käkesit? Käkesit käkösen tuoa, maalta valkean valita, vesiltä verevän saa'a.