United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Juokse, pursi, puittomia, vene, väljiä vesiä! Kule kuplina merellä, lumpehina lainehilla!" Pani sulhot soutamahan, neiet ilman istumahan. Sulhot souti, airot notkui: eipä matka eistykänä. Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan. Neiet souti, sormet notkui: eipä matka eistykänä. Muutti vanhat soutamahan, nuoret päältä katsomahan.
Väinämöinen istui perään ja Pani sulhot soutamahan, Neiet ilman istumahan; Sulhot souti, airot notkui, Eipä matka eistykänä. Vasta kun Ilmarinen istui soutamaan, niin Jopa juoksi puinen pursi, Pursi juoksi, matka joutui, Loitos kuului airon loiske, Kauas hankojen hamina.
Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi rannalle kalunsa, Venehesen vei elonsa; Itse istuihen sisähän, Soutamahan suorittihen, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunosensa katsomahan. Raukka huusi rannikolla, Verevä vesikivellä, Itki äänellä isolla, Ukkoa rukoelevi: "Ukkoseni, ainoseni!
Urhon huudon Väinämöinen kuuli, ja hän riemastui ja rinnassansa syttyi toivon säde, kerran vielä päästä ahojansa astumahan, soutamahan Suomen suvannoita.
"Kaivo kultainen kuvoa kahen puolen karjan maata, josta karja vettä joisi, simoa siretteleisi utarihin uhkuvihin, nisihin pakottavihin: saisi suonet soutamahan, maitojoet juoksemahan, maitopurot purkemahan, maitokosket kuohumahan, puhumahan maitoputket, maitohormit huokumahan, joka aika antamahan, joka vuoro vuotamahan ylitse vihanki suovan, pahansuovan sormiloitse, maion saamatta manalle, katehesen karjanannin!
Ja sylitysten siihen he nyt taipui, Kunnekka itkuun, viluhun he vaipui. He ruusustohon vihdoin nukkuivat, Ja kauan, kauan uinui molemmat. Kuin lapset heräs, loisti aurinkoinen Ylhäällä. Tuntui niinkuin oudonmoinen Ois näky ollut. Missä olemme? Jumalan kiitos, yö on ohitse! Nyt joutuin kotiin! Soutamahan lähtiin. He viipyi kauan, vaan kuin viimein nähtiin Kotoinen ranta, ihme ilmeinen!
Kävi veikko veistämähän; Veikkoni venettä veisti, Kilkkavalla kirvehellä, Kalkkavalla kalliolla. Vene syntyi vestämällä, Laiva lastun ottamalla; Kävi nuoret soutamahan, Nuoret souti, airot notkui; Kävi vanhat soutamahan, Vanhat souti, pää vapisi. Souti sotka suojan rannan. Souti sotka suojan rannan, Tavi tyynen tylkytteli; Souti sotkat, airot lotkat, Pienoset peränpitimet.
Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät: Pani vanhat soutamahan, Nuoret päältä katsomahan; Vanhat souti, päät vapisi, Eipä matka eistykänä. Pani neiot soutamahan, Sulhot ilman istumahan; Neiot souti, sormet notkui, Eipä matka eistykänä.
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke puinen pursi, vene hankava havise, kohta saat sotia käyä, tappeluita tallustella!" Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan; neiet souti, sormet notkui, eipä matka eistykkänä. Muutti vanhat soutamahan, nuoret päältä katsomahan; vanhat souti, päät vapisi, eipä vielä matka eisty. Siitä seppo Ilmarinen itse istui soutamahan.
"Honka kasvoi kankahalla, kuusi kummulla yleni, hongassa hopeaoksa, kultaoksa kuusosessa: ne kapo käsin tavoitti, niistä kynsiä kyhäsi, niitä liitti leukaluuhun, ikenihin istutteli. "Siitä laski lallokkinsa, ulos lempensä lähetti; pani suota soutamahan, viitoa vitaisemahan, ahoviertä astumahan, kangasta kapuamahan.