United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kalkkuna oli jo sidottu kantoon kiinni, eikä koko linnusta, jonka ruumis oli lumen suojassa, näkynyt muuta kuin punanen pää ja pitkä kaula. Jos joku luoti, joka ensin oli käynyt lumeen, haavoitti lintua, niin katsottiin sen vieläkin olevan entisen omistajansa oma, mutta jos luoti liikautti höyhentäkään sen näkyvissä olevissa osissa, niin tuli lintu onnellisen ampujan omaksi.
»Saisinko minä yhden levyn», sanoin ja kaivoin esiin ainoan rahani. Kun punanen paperi oli kädessäni, kysyin: »Mitenkä tällä kärpäset kuolevat?» »Paperi liotetaan veteen ja pannaan sokerin murusia päälle; se maistuu silloin hyvältä ja kuolema tulee kauniissa muodossa», sanoi mies laukkuaan kiinni sitoen. Kiitellen ja hyvästellen lähti hän sitte tuvasta.
Ne luulivat varmaankin, että Sasu Punanen oli jokin ulkomaalainen ruhtinas ja minä hänen ajutanttinsa tai että me olimme ainakin joitakin amerikkalaisia miljoonanomistajia. Omituista kyllä ei Sasu Punanen täällä saunassa osoittanut juuri ollenkaan sitä saamattomuutta, joka aina pistää silmään vasta tulleista suomalaisista täällä Pariisissa.
"Me tahdomme ulos!" huusi Kalle sisäpuolelta. "Me tahdomme sisään!" huusi "punanen" ulkopuolelta, "avaa kohta, orja!" Ja hän antoi yövariijalle aika tuuppauksen. Mitä piti yövartija-paran tekemän? Hän avasi, ja tuskin oli hän ehtinyt sen tehdä, ennenkuin kaksi olentoa syöksi sisään ja kaksi ulos.
Me menemme vaan ensin vasemmalle, sitten yli sillan, sitten menemme kappaleen matkaa takaisinpäin, sitten vasemmalle, sitten poikkeemme oikealle ja menemme katua ales. Ja se olisi todellakin ihmeellistä, ellemme löytäisi sitä taloa". Kuinka "lempeä Henrikki" ei ollutkaan pastorin Henrikki. He tulivat suin päin rappuja ales. Hukefrits ja "punanen". N:ro 3:ssa. Kenenkä he siellä tapasivat.
Nyt alkoi taistelu semmoinen kuin Leipzigin ja Waterloon luona. »Ulos moukat!» »Frits, auta minua!» Ulkopuolella oli samaan aikaan aika meteli. Oikea Hukefrits ja »Punanen» olivat saapuneet ja tahtoivat kaikin mokomin päästä sisälle. Mutta vartija ei tahtonut päästää heitä.
Yksi, kaksi, kolme ... hän ei voinut nähdä useampaa kuin yhdeksän, yksi, kaksi ..., missä oli punanen vasikka? Nyyrikki! vasikka oli poissa. Nyt oli hyvä neuvo tarpeen. Syyne juoksi niitylle ja kysyi kellokkaalta, jonka muka piti oleman maitten poliisina.
SELMA. Niinpä aattelen myös minä. Mutta aamu joutuu; missä viipyy Konrad? TAAVETTI. Tuossahan tulee hänen toverinsa, herra Kilian. Mutta ken on hirviö hänen seurassansa, tuo elävä surenpeljäte, punanen patalakki päässä? THEKLA. Herra minua...! TAAVETTI. Ellei tämä tee miraakelia! KILIAN. Kaikki hyvin? toivomme. SELMA. Ellei itse paha ole irti. KILIAN. Meidän tietäjämme.
Siinä hän seisoi tuo tanakkavartinen mies, viheriä takki yllään, jossa oli punaset käänteet ja punanen kaulus, hyvin muodostuneissa jaloissaan oli valkoiset housut ja vyöllään kultakahvainen miekka, jonka tuppi oli kilpikonnan luulla kirjailtu. Hän oli paljain päin, niin että näki hänen hienon kastanjanruskean tukkansa.
Veljesten väliin tuli näin jotakin epäsointua, ja he olivat pitkän aikaa puhumatta mitään toisilleen. Ennen muinoin oli kotona joskus naurettu alaikäiselle Uunolle, kun tämä oli selittänyt olevansa punanen fenomaani, ja todella osoittanut sen sillä, ettei häneltä ollut kukaan pitkiin aikoihin saanut ruotsin sanaa suusta.