United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tahtoisin mielelläni nähdä pyhien enkelien saattokunnan, täti Thekla", sanoi Greeta. "
Hän sanoi, että Thekla oli lapsi, jonka lapselliset surut eivät olleet vähäisempiä hänelle, kuin meidän surumme ovat meille; että taivaasta ehkä katsoisimme kokonaisen valtakunnan kukistamista vähäpätöisemmäksi asiaksi, kuin nyt Theklan koiran kuolemaa; etteivät kuitenkaan enkelit, jotka katsovat alas taivaasta meidän puoleemme, ylenkatso vähäisiä ilojamme ja surujamme, ja ettemme mekään saa ylenkatsoa pienten lasten suruja ja iloja.
Kun menin ylös huoneesemme, Evan ja minun, oli hän polvillansa vuoteen vieressä. Hetken perästä hän nousi ja syleillen minua lausui: "Jumala on sangen hyvä, Thekla. Minä olen uskonut sitä niin kauan, mutta ei koskaan puoleksikaan niin paljon, kuin tänä iltana."
Muutamat rivit, jotka hän lähettää ystävällisen munkin muassa, ovat kertoneet tämän heille. Thekla toimitti ne minulle. "Minun rakkaani", hän kirjoittaa, "minä olen samassa vankihuoneessa, jossa Johan von Wesel neljäkymmentä vuotta takaperin kuoli totuuden tähden. Minä olen valmis kuolemaan, jos Jumala niin tahtoo.
KONRAD. Ja olen muukalainen muille kunnes huomenna heitän päältäni noita-ukon pukimet ja ilmestyn isälleni poikanansa. Thekla. Ah! SELMA. Ja sillon voit sinä onneksemme häntä kohtaan paljon. KONRAD. Parastani koetan noitasauvallani. Mitä, Kilian? KILIAN. Mitä aattelisin? Mutta enhän tahdo teitä hämmentää, vaan odotan kaukana. KONRAD. Ole sinä rauhassa. Mutta Thekla, sinun täytyy esiin. Ole uljas!
SELMA. Etkö pysäy tähän vaiheillemme, Kilian, tähän kuusten suojaan? KILIAN. Minä en viivy tässä. Toki, sun torves äänen kuultuani, Konrad, sillon kiidän takasin nuolena. Mutta ääntääkö tämä kerran? KONRAD. Ole varma siitä. SELMA. Mutta »noita jäi ilman», luulen minä. THEKLA. Ha, ha, ha! KONRAD. Tule tänne! THEKLA. Häpee! KONRAD. Minä käsken! THEKLA. Minä tottelinko? TAAVETTI. Patruuni Herman!
"Te olette siis rakastaneet toisianne koko ajan", minä sanoin puoleksi itsekseni. "Niin minä luulen", hän vastasi matalalla äänellä. "Mutta minä en arvannut milloinkaan, ennenkuin eilen, kuinka paljon." Vähäisen vaiti-olon perästä hän alkoi uudestaan hymyillen: "Thekla, hänen mielestään minä en ole muuttunut kaikkien näitten vuosien kuluessa; minä noviisien johdattaja!
Täti Elsa jutteli minulle siitä kauheasta surusta, joka kohtasi häntä, kun hän oli nuori. Rakkaalla äidillämme ja isällämme on myöskin ollut suuret surunsa, vaikka he pääsivät niistä tässä elämässä, ja täti Thekla pääsee surustansa vasta tulevassa mailmassa. Mutta tämä näyttää erinäisellä tavalla pyhittäneen heitä kaikkia.
Se on niin hupaista, kun talvella päivä paistaa ja purot solisevat kaislain ja raunukkain välitse, ja pikku Thekla juttelee minun vieressäni ja on auttavinansa.
SELMA. Mutta häntä kiusasimme, herätimme viimein hänen tuon pienen, hyvin tunnetun utelijaisuuden. Hän tulee! HERMAN. Juosta hälläkköjen pilliä mukaan! Minä hullu! Mitä? SELMA. No mun isäni... HERMAN. Vaiti, vaiti! Isä, joka ei kärsi pilkkaa lapseltansa. THEKLA. Ah emmehän teekkän teistä pilkkaa, hyvä setäni! HERMAN. Vaiti sinäkin, jaa-ah sinäkin tässä! Mitä hulluuksia!