United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kylläpä opetan teidät, te ... Mikä tämän kylän nimi taasen on? KARRI. Tämä on Hätylän kylä! ESKO. Jaa-ah, kyllä minä teidät opetan, te Hätylän koiran-penikat! KARRI. Jos tunnet lait, niin mahdat myöskin tietää, mikä rangaistus on sille määrätty, joka naapurinsa juhlan, niinkuin häät, ristiäiset tahi peijaiset, hämmentää tahtoo.
Peijakas! jos tekisimme oikein, niin pääs ottaisin syliini minä, Jooseppi pitelisi sinua jaloista ja Aapeli itse antaisi sinulle oikein miehen kädestä. EEVA. Aapeli! AAPELI. Jaa-ah, luuletko etten minä taida antaa löylyä? Me rupeemme syömään, mutta hän menköön tiehensä. EENOKKI. Pahanilman lintu. Onneton päivä! Onpa sydämmeni kuin leikattu kahdeksi kappaleeksi. Kas niin, Jooseppi.
Ja eipä ollutkaan tämä unta, ei koira vieköön ollutkaan! vaan itsestänsä, omasta päästänsä tämän sepitti Juhani poika. Jaa-ah! hän ei ole juuri niin tyhmä kuin luullaan. EERO. Merkillistä kuinka olemmekin unta uneksuneet toinen toisestamme. Minä taasen tällä lailla sinusta: Tuolla männistössä ikään seisoitte sinä ja Venla, armiaasti halaillen ja katsellen totisina ylös pilviin.
VARRO. Sitähän en tehnytkän, vaan tartuinpa moneisti miekkaani hänen tähtensä, vaihka läksinki sillon tällön haavoitettuna taistelotanterelta. Jaa, se oli elämä, joka kelpasi, kelpasi hiiteen, saatuani kyllikseni. Eikö ole miehen tukka tuntenut elon myrskyjä? Jaa-ah, ecce caput, dominus Angelo! ANGELO. Ecce caput apostolicum. VARRO. Ha ha ha! Oikein sanottu, hyvin oikein.
Setäänsä hän tulee, sen näen kaikista kujeistansa, ja sentähden toivon hänestä vielä paljon hyvää. Kuitenkin vartoo häntä nyt kotiin tultuansa aika pieksiäiset, jaa-ah, saakoon hän oikein Sipin saunan, ja sitten aatelkoon hän vähän asiaa. Mutta unohtakaamme se kanalja ja muistelkaamme vanhempaa poikaani, Eskoa, joka saattaa meille tänä ehtoona iloa ja riemua.
AAPELI. Haukutko sinä minun virkaanikin? EENOKKI. Ei sovi soimata, ei sovi soimata kraatarin virkaa. EEVA. Minäkö kraatari Aapelin vaimoksi! AAPELI. Neito, etkö ymmärrä että haastelet vähän pahasti, pisteliäästi ja että tällä tavalla hämmennät kihlaushetkemme korkean, juhlallisen ilon? Kraatari Aapeli! Jaa-ah, mikä kraatari Aapelin on? Olenko minä varastanut ja siitä syystä oravia haukkunut?
Sinun tulee tili tehdä rahoista, ja minun kaikesta muusta, ja nyt on kysymys, kuinka rohkenemme lähestyä kotoa. MIKKO. Ketä pelkää mies? ESKO. Sinä tiedät, että on minulla karhu äitiksi, jonka kanssa ei ole hyvä leikitä. MIKKO. Jaa-ah, naaraskarhu kaksi penikkaa hännässä, sen kanssa ei ole juuri hyvä leikitä.
JUHANI. Kaikki paukahtaa kuin lukkoon vaan! MIKKO. Vankkurit ympäri, Heikka ja Matti poikaseni! Ja sinä, Kaisa, heitä jo tuo tuimuuden äkeys naamastasi hiiteen ja teeppäs nätti keikaus Jukolaan päin. KAISA. Jaa-ah! kyllä minä sinun keikautan tässä.
Jumala siunakkoon! on minulla ennen ollut piikoja, mutta ei vielä tuommosta. Jaa-ah, sen sanon minä: onneton täällä se, jonka täytyy pitää palvelusväkeä, onneton se! MARIANA. Ja tuhannen kertaa onneton se, jonka palvella täytyy. MAURA. Kitas kiinni! Sinulla ei ole tässä vapaa sanavalta. TIMOTEUS. Armahimmat flikat, vähempä ääni! Minä rukoilen. Vähempä ääni. TOMMI. Bir! ANTON. Bir, eukko!
No noh, olkoon menneeksi tämä kerta vielä. Mutta minä teidät lääkitsen. PATRIK. Muistakaat tuomioni. Ja te, muori! MAURA. Jumala siunakkoon minua! Kernaastihan tottelen teitä, kernaasti, herrani. Heidän ei pidä saaman niin paljon kuin minun syntiseen silmääni. PATRIK. Ei tuon vertaa. MAURA. Ei ei, herra kapteeni. PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.