United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Onko täällä linnassa myytävänä vaikka mitä?» kysyi hän vesialtaan vartijalta. »No, se on tietty!» vastasi tämä hymyillen. »No, hyvä!» arveli Pietari. »Miks'ei täällä myytävänä sitten olisi tuollaisia pieniä pirujakin», kuiskasi hän naapurinsa korvaan. »Mutta kalliitapa ne lienevät!» »Se on tietty!»
Itse Henrik ei katsellut ketäkään, ei edes pappia, kun tämä kyseli häntä. Hän vastasi vakaasti ja nopeasti kysymyksiin, vaikka pidätetyllä äänellä, ja kun pappi jatkoi matkaansa hänen naapurinsa luo, katseli Henrik ylös holviin siksi kun juhlallisuus oli päättynyt ja tohtori vei hänet ulos kirkosta. Hra Jansen odotti ulkopuolella vaunuissaan.
Räätäli yritti tätä tapausta kertoa; mutta hänen naapurinsa pilkkasivat häntä, arvellen että hänessä kyllä olisi miestä ajamaan itse perkelettäkin pakoon, koska muka oli sitä vielä rumempi. Räätälin tarvitsi kerran päiväistä aikaa mennä erääsen vähän matkaa kylästä olevaan karja-taloon, mutta koska hänen olisi täytynyt palata hautausmaan sivutse, niin hän olisi mielellään jäänyt taloon yöksi.
"Sen minä tiesin", tokasi silloin neiti Berg naapurinsa korvaan, "ihan minä jo olin huolissani seuran tilasta, kaksi kokonaista tuntia kulunut eikä vielä puhuttu sanaakaan Berneristä ja hänen keppiköyhästä perheestään!"
Mutta kukin piti uskollisesti oman puotinsa auki ja kilpaili niukkuudessa naapurinsa kanssa, eikä yksikään siitä hyötynyt. Rahaa oli, mutta yksiin tuumiin ei ryhdytty suurempaa ja tuottavampaa liikettä perustamaan, sitähän eivät isätkään olleet tehneet.
Hänen naapurinsa, nuori rouva, jonka tummien silmien syvä katse ei tahtonut osua sopusointuun neiti Bergin ivallisen mielen kanssa, naurahti kuitenkin hiukkasen. Samassa tuli kauppaneuvoksen rouva heidän luokseen. "No, kuulehan rakas Lovisa", hän suhahti innokkaasti, kumartui nuoren rouvan puoleen ja tarttui hänen käteensä, "onko totta, josta koko kaupunki nyt puhuu?"
Hänen naapurinsa, eversti, vapaaherra Bildstein oli Lappeenrannan taistelun jälkeen viety Venäjälle, ja hänen perheensä, joka ennen oli asunut tilallaan Drägsbyyssä Gammelbackan läheisyydessä, oli nyt hajallaan, poika sotapalveluksessa, tyttäret naimisissa ja vapaaherratar pakolaisena Ruotsissa.
Täti Sohvi, joka istui Rikardin vieressä, katsahti lorgnetin läpi alkulehteä, sanoen: »Kallisarvoinen, arvokas kirja, rakas Rikard», jonka tämäkin kohteliaasti kumartaen myönsi, ollen varma, että antajatar oli naapurinsa.
Näin nämä ihmisraukat joskus löytävät kaikki suurella vaivalla vuorelle raahaamansa kivisoran ja maan, jonka huolellisesti siellä pellollensa ripistelivät, vuoren juurelta, naapurinsa maihin yhdistyneenä vesiajona.
Niin pian kuin joku laiskotteli, kuului hänen naapurinsa kuiskaavan: Larsson tulee, ja sillä oli niin ihmeellinen vaikutus kuin olisi jo selkäsauna ollut tulossa. Larsson oli pieni, pyöreä ukko, hänen partansa oli sakea ja kulmakarvat tuuheat ja hänen katseensa oli enemmän hyväntahtoinen ja iloinen kuin ankara.