United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos sun vastoin käy, ajat vielä vaihtuu! Ei Apollon jous ole jänteess' aina; kitarallaan myös runotarta voi hän soittaen säistää. Elä uljain päin, ota miesnä vastaan ajan ahdingot; ja jos tuuli liian kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa paisuvat purjeet! Tyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee meri Aigeian, kun on yö, ja pilviin meni kätköön kuu, ja kun teille laivan tähdet ei tuiki.
Ja vaikka Pierre ei ollutkaan pahimpia pelkureita, niin pelästyi hän kuitenkin nähdessään kuinka munkki suureni suurenemistaan, kunnes ulottui melkein pilviin saakka, vinkuen ja naristen ikäänkuin voitelematon tuulimylly, pötki jo pakoon kuin jänis, vetäen Jeanne-parkaa muassansa.
Virkki, mut tuskan pilvi jo Hektorin varjosi tumma; astui päin eturintaa hän, asu välkkyvä yllään. Aigis-kilven Zeus sataripsun tempasi silloin, kaameavälkkehisen, laet Idan peitteli pilviin, kilpeä leiskuttain salamoitsi ja jylhänä jyskyi, voittoon työns urot Ilionin, pakohonpa akhaijit.
Jos Marit olisi voinut aavistaa, että tämä ilta näytti hänelle kuvan hänen omasta tulevaisuudestansa, niin hän ehkä olisi katsonut eteneviin pilviin; nyt hän tuskin niitä huomasi. Hän istui vaan liikkumatta samassa paikassa. Hän oli vaan vetänyt jalkojaan puoleensa, piti molemmat käsivarret polvien ympäri ja kallisti päänsä niiden nojalle.
Eipä taivaan kunnioita Sorra, malja, uhrisi; Nouskoon pilviin pisaroita, Riemu! riemu, maljasi! Lemmen laulu. Kaikki mikä ilmassa Hyppii, lenteleepi, Koko tämä maailma Yhtyy, lemmitseepi. Hirvi juoksee metsässä, Kauris laitumella, Kohta naaras jälkiä Alkaa seuraella. Kyyhky kutsuu kultoaan, Kun hän kukertaapi; Mato etsii naarastaan Kun hän luikertaapi.
Jos minä olisin Zeus, niin peittäisin hänet pilviin, kuten hän peitti Ion, tai lankeaisin hänen päällensä sateena, kuten hän lankesi Danaën päälle. Tahtoisin suudella hänen suutansa, kunnes tekisi kipeätä! Tahtoisin kuulla hänen huutavan sylissäni! Tahtoisin surmata sekä Auluksen että Pomponian ja ryöstää hänet ja kantaa kotiini. En tule tänä yönä nukkumaan.
Kirkonkellojen viimeiset läppäykset kuuluivat Kondoverista, ja aurinko oli melkein pilviin kadonnut. Katsoin katsomistani, vaan kotia ei näkynytkään; se oli kadonnut hävinnyt, ikäänkuin kova myrsky olisi poispyyhkäissyt sen, eikä kiveä kivelle jättänyt. Ensin en uskonut silmiäni, hämmästykseni oli liian suuri voidakseni uskoa mitä näin. Menin kartanolle.
Jos esim. ajattelemme kuinka harvoin joku kirkontorni on edes 400 jalkaa korkea, niin voimme vähän kuvailla näiden mahdottomain vuorten korkeutta. Niiden huiput katoavat pilviin, ja jos jollakulla korkealla huipulla seisoo, voi usein kuulla ukkosen ja nähdä salaman säihkyvän jalkainsa alla. Niin korkeita kuin ne ovatkin, menee niiden ylitse kuitenkin joskus maanteitä.
Kuivat oksat ratisivat ja paukkuivat, liekki leimusi korkealle ja savu tuprusi pilviin; tulen vartijoina häärivät Yrjänä, Heikki ja Mattu, kullakin aseena katkaistu nuori näre, jonka rungosta oli alapäästä karsittu oksat pois, mutta yläpäästä jätetty karsimatta pitkäksi luudaksi. Tämä oli ainoana aseena heidän tulta vastaan sotiessaan.
Korkeana ja rohkeana kohoaa ristinmuotoiselta pohjalta gotilainen tuomiokirkko ylemmäksi kaikkia kaupungin maallisia rakennuksia. Kahden tornin välillä, jotka ojentavat ristipäiset huippunsa ylös pilviin, aukenee useimmiten portaali, komea pääovi, jonka päällä välistä on suuri pyöreä ikkuna, niin sanottu ruusu, hiljaisen uskonelämän vertauskuva.