United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viel' olin miesnä kuuentena Tätä maata saataessa Ilmoa suettaessa, Ilman pieltä pistämässä, Taivon kaarta kantamassa, Kuuhutta kulettamassa, Aurinkoa auttamassa, Otavaa ojentamassa, Taivoa tähittämässä. V
Poltto povessain on täällä, eikä ennen raukee kuin mun kerran pääni päällä kuolon kukka aukee, mielen murhe, tuska tunnon murtaa multa miehen kunnon. Tiedän, etten maailmassa enää muuksi muutu, miesnä oon, mik' olin lassa, elämään en suutu, tahtoisin vain nähdä kerran rakkauden ja rauhan Herran.»
Eroselle oli ennen terveenä miesnä ollut pienoinen virka, vaan sen oli hän tautiin taipuessaan antanut pois, mitäpä vainaja viralla. Ja nytkö hänen sittenkin oli hankittava takaisin se virka; työntekijää hänessä kyllä oli ... mutta ... mutta ... se tuntui niin omituiselta.
Ja sulhasmiesnä mä pulkassain Poron vuohisen kapsetta kuulla sain Sekä säihkyntää revontulten näin. Ja nuorikon kanssa mun kiidätteli Hepo höyryn Unkari-heimon luo; Ja miesnä mun laivoin liidätteli Tsheremissihin, Mordvahan Volgan vuo, Ja Jasvan joen yli haapiollaan Mun Permin mies meloellen loi, Voguulipa hurjalla valjaikollaan Uraalin harjujen poikki mun toi.
Tähänkö jäämme?» ja kuin lasta mua hymyili, jota heelmin houkutellaan. Mun eellä sitten tulehen hän astui ja pyys, ett' tulis viime miesnä Statius, mi meidät koko tien ol' erottanut. Tulehen tultuani sulaan lasiin ma syössyt oisin viileyttä etsein, niin suunnaton tuon palon paahde oli. Isäni lempeä mua vahvistaakseen Beatricesta vain puhui käydessänsä; »On niinkuin näkisin jo silmät hänen.»
Jos kauvemmin hän täällä viipyy, kaikki Mun paronille täytyy ilmoittaa, Vaikk' kyllä tiedän hänen suuttuvan. Seitsemäs Kohtaus. Jaakko. Luutnantti Werner. WERNER. No, rauha, Jaakko! JAAKKO. Werner luutnantti! WERNER. Tuun sodasta ja herrasväkeäs Ma tahdon kohdata. JAAKKO. No, käydäänkö Jo taisteluhun? WERNER. Kyllä, joudu vaan! JAAKKO. No, onko Pekka miesnä ollut?
Rakas, pyhä, suuri Luonto, sulle soitan, sormet liitän, lumosit mun lasna kerran, siitä miesnä nyt sun kiitän. Sulle uskoton en olla taida enkä tahdo, helmaas suutelen ja kuolen, vaivun valheesees ja kuvitelmaas.
Kun me olimme kauan kuunnelleet vanhusta yhteen menoon, otti hän joskus esille kuluneen sähkökoneen ja houkutteli siitä kipinän toisensa perästä. "Noin räiskähteli maailma minun nuorna miesnä ollessani", sanoi hän nauraen. "Vei vain sormensa lähelle, niin jo paukahti jossakin paikassa. Mutta silloin se olikin taatto taivahinen, joka kampia pyöritti."
"Minähän tään aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti. "Tulitteko heti nuorena miesnä jo tähän taloa tekemään?" kysyin minä. "Eikö mitä; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia päähäni pöllähti, että pitäisi ruweta taloa tekemään. Kunpa nuorena ollessa olisikin se mieli ollut päässä," arweli ukko huolimattomasti, ja samassa lähti hän muorinsa kanssa ulos.
Vastasi, virkkoi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Rakkahin, myös mua huolettaa tämä kaikki, mut kantaa Troian miesten en eessä, en vaimojen laahovavaippain voi häpeääni, jos arkana pois sotimasta ma väistyn. Salli sit' ei oma luontonikaan, sill' ain' olen miesnä oppinut taistelemaan eturinnass' iliolaisten, kuin nimi taattoni kuulu ja myös oma kunnia vaatii.