United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liemipadasta ei noussut vähintäkään höyryn usvaa tuli liedessä oli selvästi kauvan sitten sammunut. "Mitä hullutuksia nyt taasen!" mutisi amtmanni kiukusta ja ponnistuksista punoittavana.
Jälessään oli höyryllä kaksi lankkulotjaa, jotka tyhmän näköisinä seurasivat nenästävetäjäänsä, vaan lotjien jälessä johotti tervaveneitä kahdessa pitkässä rivissä. Siellä ne olivat meidän matkalaisemmekin. Virran niskaan päästyä hylkäytyivät veneet höyryn jälestä omin nokkinsa Pyörteelle laskeakseen. Peräkkäin soluivat ne virtaan ja toinen toisensa jälestä pyörähtivät Pyörteelle.
Siirti tuoliaan likemmäksi pöytää, istui siihen ja hymysuin katsoi kahvikuppiin, jossa hienon harmaan höyryn seassa vielä hiljaa kierteli muutama pieni vaahtisore. »Sano arpa syitä myöten, elä miehen mieltä myöten». Ja yhä kiinteämmin terottui silmä siihen kiertelevään ja pienenevään vaahtisoreeseen.
Höyryn perästä erottuaan soutelivat ukot veneensä alakanavan suuhun, ja mies veneeltä läksi hakemaan kanavalippua kaupungista, toiset odottelivat sen aikaa, katsellen huvikseen
Täällä nostettiin siirrettävillä ranoilla suunnattomia valinteoksia, tuolla hissattiin raskaita palkkia höyryn voimalla. Keulan puolessa kohosi raakapuita jytisten märssytankoja pitkin, perän puolessa oli telineet, joiden suojassa epäiltämättä oli joku tekeillä oleva rakennus. Täällä rakettiin, järjestettiin, nikkaroittiin, takeloitiin ja maalattiin sekasorrossa, jota ei käy selittäminen.
Kuka hyvänsä, melkeinpä lapsikin, osaisi päästää höyryn vaikuttamaan ja lakkauttaa sen jälleen. Mutta eipä jokainen osaakaan pitää veturia hyvässä vauhdissa, yhtävähän kuin jokainen osaa oikein ajaa hevosta. Ne ovatkin melkein samallaista työtä. Jos annat hevosen pari kolme virstaa peräkkäin juosta täyttä laukkaa, niin se hengästyy, ja jälkimäiset kaksi, kolme virstaa täytyy sinun sitä astuttaa.
Laivan vauhti ei siis ollutkaan enennyt, vaikka höyryn paino oli noussut kattiloissa. Mutta syynä siihen oli nokkavastainen länsi tuuli, joka melkoisesti oli estänyt sen menoa. Kello 2 aikana sumu taas sakeni. Tuuli laimistui mutta kiihtyikin samassa. Sumu oli niin sakea, että upseerit, jotka seisoivat komentosillalla, eivät enää voineet nähdä väkeä laivan keulassa.
Autioksi jätettynä Olavin linna torneinensa oudostellen katseli uutta aikakautta, joka höyryn voimalla riensi sen sivutse. Elokuussa v. 1868 muutama Kyrönsalmesta kulkeva höyryalus heitti tulen-säkenen, joka sytytti linnan. Vuotta myöhemmin toinen osa linnasta paloi yhtäläisestä syystä. Uusi aika raivasi tiensä vanhan aian raunioin ylitse.
Täällä vallitsi nyt sama äänettömyys, sama haudan hiljaisuus. Koko meluisa elämä oli äkkiä vaiennut, koneet olivat kylmät ja mykät, työpajat pimeät ja autiot. Ei ääntäkään kuulunut, ei yhtään sielua näkynyt, ei ainoatakaan höyryn puhkausta, joka oli kuin tämän talon hengitys. Kun päällikkö oli kuollut, oli tehdaskin kuollut.
Kuta lähemmäksi Toukansalmea päästiin, sitä laimeammaksi kävi tuuli maan suojassa, ja sepä olikin hätäytyneitten oulumiehien avun toivoa elättävä tieto. Toukansalmea odotti jokainen kuin rauhansatamaa. Ja kun sinne vihdoin viimein pääsivätkin, niin hyvillä mielin erosivat höyryn jälestä ja laskivat veneensä Neuvosenhiekkaan, sinne entisten lisäksi.