United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei saa kukaan lähteä kaupungista, komensi vääpeli, se on kielletty. Siihen ei kukaan vastannut, mutta tiellä näkyi yksinäisenä ja jylhänä Tasma. Tehkäät haudat avaroiksi! huusi hän. Kuolema käy ympäri etsien omaansa. Kuulkaa! Tuossa hän taas huutaa, kuiskasi väki kauhistuneena. Nyt jo kolmatta päivää. Tietäjätär lähestyi ja huusi taas varoittaen: Tehköön myttynsä kellä on myttyyn pantavaa.
Virkki, mut tuskan pilvi jo Hektorin varjosi tumma; astui päin eturintaa hän, asu välkkyvä yllään. Aigis-kilven Zeus sataripsun tempasi silloin, kaameavälkkehisen, laet Idan peitteli pilviin, kilpeä leiskuttain salamoitsi ja jylhänä jyskyi, voittoon työns urot Ilionin, pakohonpa akhaijit.
Vastaisella puolella oli tarharakennukset ja niiden alla talon avarat vainiot, joidenka takaa havumetsä kohosi synkkänä ja jylhänä. Tämän metsän halki kävi tie Uotilasta muutamille taloon kuuluville salopelloille, jotka olivat puolen peninkulman päässä siitä. Nykyinen isäntäväki käytti ainoastaan alikertaa. Ylikerta oli aivan tyhjänä.
Se oli tarpeen aina, kun riista vuoreen meni, saati sitten, kun sitä oli haavoitettu. Oli jo iltapäivä ja aurinko laskemaisillaan. Päivä oli ollut kirkas ja kylmä. Korkea uhrivaara kohosi siinä jylhänä ja synkkänä ikäänkuin kulmiaan rypistäen, lehdot valkoiseen huuruun kiedottuina, mutta havumetsä mustan viheriänä seisten.
Ette uskokaan kuinka kunnostaisimme itseämme. Jylhänä keskeytti hänen puhettansa Löfving: Et tiedä mitä on sissinä oleminen, raadella omia yhtä paljon kuin vihollistakin. Se edesvastuu, joka painaa semmoista soturia, on raskaampi kuin se, jonka alaisena kuninkaallinen armeija on. Et tiedä mitä on yöt päivät elää kuin jännitetty jousi aina laukeamaisillaan, aina katkeamaisillaan.
Kokonaisuudessaan kuvasti seutu rikasta ja anteliasta luontoa, semmoisena kuin se on, ennenkuin joutuu ihmisten nautinnon ja haluin orjaksi, rehoittavana, jylhänä, lupaavaisena, eikä raaimmassakaan tilassaan ihantavaa suloutta vailla.
Seisoo jylhänä ja koskematonna, kuuset kuin vahtisotamiehet pitkin rintamaa, niinkuin tahtoisivat sanoa: älä tule, ellet tunnussanaamme tunne! Luulenhan tuon tuntevani ja pistän jalkani salamyhkäiselle polulle. Totinen alakuloisuus se on metsän tunnussana, tyynen mielen rintaan kätkeytynyt surumielisyys se on metsän mieliala.
Kansa nimitti sitä vuoreksi, ja niin jylhänä ja yksinäisenä seisoikin se siellä, että se kenties näytti korkeammalta kuin todenperää olikaan. Toisinaan, kuin aamusumu oli laskeutunut kukkulalle ja peitti sen silmiltäni, kuvailin mielessäni enkelein liitelevän valkean sumuhunnun takana, tai ajattelin Abrahamia, kun hän meni vuorelle uhraamaan poikaansa Jumalalle.
Sa vierimmäisnä vastakin seiso vaan, on turva semmoisesta, kun tarvitaan.» Taas alkoi taisto; jääkärijoukollaan von Konow metsään tunki, Brask mukanaan; korpraali kulki jylhänä, majuri, hän huuli lerpass' ampui ja kiroili. Jo neljä tiimaa noin oli noituillut, mut seikka siitään muuksi ei muuttunut. Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, puu puulta ryssä pois veti joukkojaan.
Kotoni oli edessäni ikäänkuin kuollut, joka ei koskaan, koskaan enää eläisi. Loin silmäni kukkulaan, joka pilvisen päivän valossa näkyi kohoavan yksinäisenä, kolkkona ja jylhänä kuin kuolema, ja harmaa, synkkä pilvi kohosi sen takana. Vajosin istumaan vanhalle puu-rungolle lehtimajan luona ja minusta tuntui kuin itsekin olisin ollut kuolemaisillani. NELJ