United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harttu aikoi sen tähden, niinkuin useimmat muutkin pitäjän rengeistä, etsiä itselleen työtä vierailta paikoilta. Kauan epäili hän kuitenkin, sillä hän ei tahtonut joutua kauas Uotilasta. Liisa kyllä surkutteli häntä, mutta ei hän näyttänyt surevan sitä, että Hartun oli lähteminen. Eräänä iltana oli jo myöhään syksyllä oli Kaisa taas ankarasti torunut Liisaa, isännän poissa ollessa.
Lääkäriä ei saatu, vaikkapa Uotilasta oli lähetetty sellaista hakemaan, ja vain ne luottamattomat lääkkeet, jotka pappilasta suosiollisesti tarjottiin kunnioitetulle emännälle, olivat hänelle saatavissa. Vihdoin sai kuitenkin hänen voimakas luontonsa taudista voiton, ja hän parantui, vaikka vähitellen.
Näin erosivat Liisa ja Harttu. Vähän aikaa siitä pidettiin Laurin ja Liisan häät suuritta menoitta Uotilassa. Vihkimisen tapahtuessa nousi rankkasade, ja naisväki ennusti sen johdosta, että uusi emäntä saa itkeä katkerasti kaikkina elinpäivinänsä. Mutta kova onni näytti olevan kaukana Uotilasta. Oli kuin hyvä haltia olisi nuoren emännän seurassa asettunut suureen taloon.
Kun kirkolle päin ajajat olivat joutuneet siihen paikkaan Ristimäen metsässä, jossa tapaturma oli tapahtunut, seisahtuivat he, ja sill'aikaa, kun kyytipoika kantoi jätetyt kapineet Uotilasta saatuihin kärryihin, katseli pappi ympärilleen, kenties nähdäkseen tuota ihmeellistä haamua, joka yksin näytti tunteneensa salaisen rikoksen.
Muuta vastausta ei hän vast'edeskään antanut tähän kysymykseen, pudisteli vain päätänsä eväten ja oli ääneti. Ainoastaan papille, joka seurasi häntä Uotilasta kirkonkylään, oli hän epäselvästi viitannut murhan todelliseen syyhyn.
Vastaisella puolella oli tarharakennukset ja niiden alla talon avarat vainiot, joidenka takaa havumetsä kohosi synkkänä ja jylhänä. Tämän metsän halki kävi tie Uotilasta muutamille taloon kuuluville salopelloille, jotka olivat puolen peninkulman päässä siitä. Nykyinen isäntäväki käytti ainoastaan alikertaa. Ylikerta oli aivan tyhjänä.
Miehet ottivat kiinni hevosen ja nostivat vankkurin pyörilleen, ja hajalle lentäneet tavarat kerättiin kokoon. Kaikki he tiesivät, että hevonen ja vankkuri oli Uotilasta.
Sen tähden, kun jonkun ajan kuluttua eräs korpraali tuli värväämään miehiä komppaniaan ja tarjosi Hartulle käsirahaa, rupesi hän sotamieheksi, ja pyhäinmiesten aikana läksi hän Uotilasta. Paljoa ei hän viime aikoina ollut puhunut sen kanssa, jonka hän ja kaikki tiesivät tulevan talon emännäksi.