United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä rukoilen teitä, näyttäkää minulle toki jotakin muuta kuin aroa ja taasen aroa, tuota kauheaa ruskeaa haamua! Kuuletteko ainoatakaan linnun liverrystä? Ja missä piileskelee se inhimillinen elämä ja liike, jota täällä kuitenkin sanotaan löytyvän. Piileekö se maan alla? Minä en voi sitä auttaa: teidän aronne on Jumalan hylkäämä lapsi, puettu ruskeaan vaippaan!"
Kunhan vaan puolisoni ja lapseni rakastaisivat minua. Silloin voin ikävöimättä olla kauneutta ja nuoruutta vailla». Mutta minun täytyi jälleen vilaista peiliin haamua, ja minä muutuin vallan alakuloiseksi sen tähden. Emelie vilkasi myöskin peiliin ja vertaili meitä mutta silminnähtävästi toisilla tunteilla kuin minä. Sitten saapui Ernst. Minä huomasin hänenkin vertailevan meitä.
Kuin hauta kammolla se mielen täytti, niin ylpeää ei toista tienoillaan, mut autiolta, kuolleelta se näytti, valaistu oli yksi huone vaan. Jäin kotvan katsomahan, mitä tuo: pääsalin suuren täytti valovuo, eteeni kuin ois' auennut se aivan. Sielt' ihmisiä koin ma erottaa, mut tutkinta se tuskin maksoi vaivan: siell' liikkui haamua kaks ainoaa.
En totta lyökkään, vastasi Bartek ylväkkäällä äänellä. Kuun valossa saattoi nähdä kaksi haamua, jotka kulkivat kotia kapakasta. Toinen niistä kulki edellä ja valitti kuuluvalla äänellä. Sen jälessä seurasi pää alespäin hyvin nöyränä Gravelotten ja Sedanin voittaja. Bartek tuli niin voimattomana kotia, ettei hän moneen päivään voinut tehdä työtä.
Esteri tarttui tanakalla kädellä hänen käsikoukkuunsa ja vei mukanaan. He kulkivat kuin kaksi valkoista haamua kynttilän valossa salin läpi, suurten varjojen vaappuessa heidän takanaan. Esteri johti forstmestarin työhuoneeseen, jossa sytytti lampun ja kaikki kynttilät. »Mitä sinä aiot?»
Martti oli perää pitämässä ja katsoi huomiokkaasti ympärillensä. Kun hän ei voinut havaita vähintäkään vaaran haamua, käski hän luoksensa Leon, joka, tuonnempana kokan puolella laivanparrasta vastaan nojauten, näytti ihastelevan kuutamalla välkkyviä aaltoja, ja toimitti hänelle siaa viereensä. "Painappas vähäisen puuta, poikaseni," sanoi hän ystävällisesti.
Vaan oi! eikö lempeän ihana unikuva, päivän hyörinää säikkyen, pakene kirkkaiden aamupilvien mukana, ja useinkin juuri silloin, kun sitä olet sulkemaisillasi rakastavaa rintaasi vasten, ja sinä jäät, silmät täynnä kuumia kyyneleitä, katselemaan yhä enemmän vaalenevaa haamua?
Sitte osoitti hän kädellään erästä haamua, joka liikkui kapin äärimmäisessä päässä, ja se oli tämä tuskin näkyvä haamu, jota Fabiani katseli. Sitte naurahteli hän surullisesta ja sanoi puoli-ääneen: Tuo musta nainen! Kauhistus karsasi läpitseni. Kapteini Corsican oli ottanut minua kädestä kiinni, ja minä tunsin hänenkin vapisevan. Sama ajatus oli noussut mieleen kummallakin.
Tässä se on, sanoi isäntä, siinä on kuin jotain vuosiluvun haamua, mutta se oli niin kivettyneen sammaleen peitossa, ettei siitä voinut erottaa muuta kuin yhden numeron, joka voi olla seitonen, mutta yhtä hyvin yhdeksikkökin. Risto oli käynyt hyvin totiseksi ja miettiväksi, miltei juhlalliseksi, Täytyy raapia se esille jollain aseella, sanoi hän. Se voi olla erinomaisen tärkeä löytö.
Tuo haamu oli se ilmestys, josta Pitferge oli maininnut. Fabiani oli taas vajonnut uneksivaan mietintöönsä. Ahdistetulla sydämellä ja epätietoisena katselin minä tuota inhimillistä haamua, jota tuskin voi eroittaa pimeässä, mutta joka ennen pitkää pisti selvemmin silmiimme. Se meni eteenpäin, epäröitsi, seisahtui, meni taas eteenpäin, mutta näytti pikemmin häälyvän kuin astuvan. Hairaileva sielu!