United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei, lapseni, huone olkoon koskematonna niin kauvan kuin minä elän," sanoi kapteeni, lukitsi oven ja pisti avaimen taskuunsa. Eräs puhuja sanoi kerran: "kohtalo on aina ollut osanani." En voi sille mitään, että rehellinen kirjapainon taituri valitsee morsiamen hienommasta seurapiiristä enkä sillekään, että niin sattui sille, jonka tehtävänä oli saattaa tämä pieni kertomus ihmisille ikitiedoksi.
Katsoi taivaan korkeuteen hän näin rukoellen: "Zeus valan kuulkoon tään, ylin, suurin kuolematonten, 258 Helios ylhä ja Maa ja Erinnyit myös manalaiset, kuoltua joilt' ikikoston saa valan vannoja väärän: enp' ole Briseun tyttärehen minä ryhtynyt konsaan, en halatakseni pyytänyt tai mitä mielinyt muuta, on käden koskematonna hän ollut kattoni alla.
Joka askeleella hän odotti tuhoisan iskun kumahtavan takaapäin; sillä hän oli varma ainoastaan sikäli kuin silmillään saattoi väkijoukkoa hallita. Mutta ei koskematonna hän pääsi ulkoilmaan. Felix Merckel ei enää sattunut hänen tielleen. Koko joukkio johon nyt oli sekottunut vaimoja ja lapsiakin vyöryi hänen perästään.
Tahi taatto taivahinen, Jouvuta'pa jousi suurin, Katso kaaresi parahin, Pane vaskinen vasama Tuon tulisen jousen päälle, Niin työnnä tulinen nuoli, Ammu vaskinen vasama, Ammu kautta kainalojen, Halki hartiolihojen, Tuo paha Kalevan poika; Laske lastani kotihin, Päästä tielle tervehenä, Koskematonna kotihin!"
Hyvä-huutoja huudettiin, silmät säteilivät, maljat kohotettiin korkealle ja tyhjennettiin. Mutta Antero ei koskenut boolilasiinsa, joka yhä seisoi täynnä ja koskematonna hänen edessään.
Vaan menon kaikilt' esti hän luo merinopsien laivain, taistellen väliss' Ilionin väen ynnä akhaijein askele askelehelta, ja peitsiä kiiti ja tarttui kilpeen valtahiseen, käsin lennähytettyjä vankoin, vaan moni maahan jäi jo sit' ennen, koskematonna kaunoiseen hipiään, jota maistaa niill' oli mieli.
Mitä aatelisuuteen tulee, se on omaisuus, joka ansaitaan niinkuin kaikki muukin tavara, ja joka, niinkuin kaikki omaisuus, on pidettävä koskematonna. Se on teidän oma kunnianne ja maineenne. Tahtoisitteko sen hävittää?" "Emme koskaan!" muutamat äänet vastasivat. "Miksi sitten", Bubenberg jatkoi, "tahdotte näin meitä nöyryyttää? Samallahan itse tulette nöyryytetyiksi.
Niinkuin karkelevat Pohjan kummuilla nuo ruskot aamun ja illan, päärmeillä valkean yön punakelta, yllä taitajan työn tuska, hekkuma on, sopusointunsa vasta saavat ne suurelta rakkaudelta; vuorten, laaksojen poikki hunnut kuultavat häilyy, Isis koskematonna, ikiverhottu, säilyy, koura taitajan kohoo, taasen raskaana raukee: Isis armoton, milloin mulle kauneutes aukee?
Vanhukselle maistui ruoka hyvin, mutta Esterin lautanen pysyi koskematonna, ja hänen silmänsä olivat itkettyneet. Aterian loputtua nousi Larsson ylös, kumarsi kohteliaasti emännälle ja kiitti omasta ja tyttärensä puolesta. Heidän oli nyt lähdettävä, hevoset oli jo tilattu. Tämä kaikki tuntui kreivittärestä vähän kylmältä.
Kunnia hälle on suojaten syntymämaataan 496 kaatua; varjeltuina on silloin vaimo ja lapset, on koti koskematonna ja kartano, konsa akhaijit kerran laivoillaan kotimailleen matkata saavat." Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Vastaan Aias kumppanejaan taas huusi ja kutsui: "Voi häpeäänne, akhaijit! On eessä nyt turmio, taikka päänne te varjelkaa, tuho laivain torjua tietkää!