United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä akhaijien laivain luo hän riensi ja leirin, 220 purppuravaippaa suurt' uron jänterikäs käsi kantoi; laivaan tummaan nousi Odysseun, korkeakokkaan, haahteen keskimpään, jost' ään' oli toisa ja toisa kantava, ain' asemiin Telamonin aaluvan Aiaan ynnä Akhilleun, sill' oli laidimmaisina laivat näillä, he turvasivat näet voimaans', urhouteensa; huusi akhaijeja kiihtäen näin läpitunkevin äänin: "Voi häpeäänne, akhaijit, voi, kuvasankarit kurjat!
Kumpuamaan näky tuo sai kyynelet luomien alta, sill' ei ollut heill' avun toivoa. Mutta Poseidon luo tuli taas rivit rohkaisten oli helppo se hälle. Leitos ensiks sai sanat kiihtävät kuulla ja Teukros, sai kera Peneleos, sai Deipyros, Thoas aimo, Meriones sekä Antilokhos, urot, johtajat uljaat; noillepa noin sanat siivekkäät hän kiihtäen virkkoi: "Voi häpeäänne, te Argos-maan arat poikaset!
Voi, herjaa, häpeäänne, jos vaimo valtiaan sep' oisi kauhun käänne! näin täällä tavataan. Pian kalman karkeloihin häipyis häänne. Oh, onnettuutta, näin jos parhaat maan vain aattelevat omaa onneaan! »Vaikk' kaatuis valtakunnat, maat, me oomme yhtä autuaat! Sen viestin täältä viedä saat: näin lempii lemmen ruhtinaat.
Kronikkanne Jos totta puhuu, seisoo siinä näin: Kuin kotka kyyhkyslakassa, niin teitä Coriolissa minä säikyttelin. Ja ihan yksin. Poika! AUFIDIUS. Jalot herrat, Noin muistuttaako saa tuo kerskur' rietas Sokeall' onnellansa häpeäänne, Ja teidän kuultenne? SALALIITTOLAINEN. Hän siitä kuolkoon! KANSALAINEN. Paloiksi hänet repikää, ja heti!
Kunnia hälle on suojaten syntymämaataan 496 kaatua; varjeltuina on silloin vaimo ja lapset, on koti koskematonna ja kartano, konsa akhaijit kerran laivoillaan kotimailleen matkata saavat." Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Vastaan Aias kumppanejaan taas huusi ja kutsui: "Voi häpeäänne, akhaijit! On eessä nyt turmio, taikka päänne te varjelkaa, tuho laivain torjua tietkää!
Vaan liki päästessään, useimmat kuss' urot parhaat parvena, keskellään hevonsuistaja Tydeun poika, seisoi peljättäin kuin raateliaat jalopeurat tai rajut metsän karjut, joilt' ei rohkeus raukee, Here seisahtui helo-olka ja huusi jo heille Stentorin hahmoss', urhon, joll' oli vaskinen ääni, viidenkymmenen muun joka huutaa voi kera kilpaa: "Voi häpeäänne, akhaijit, voi, kuvasankarit kurjat!
Hänen on tehtävä loppu tuosta rakkaussuhteesta. Jeannen valtasi tuon ajatuksensa johdosta kauhu, ja hän sanoi: Mutta silloin hän tappaa heidät, herra kirkkoherra. Ja minähän olisin ilmiantaja. Oi, ei, sitä en tee koskaan. Vihasta raivostuneena nosti pappi silloin kätensä kuin kirotakseen hänet: Jääkää sitten häpeäänne ja rikokseenne, sillä te olette vieläkin rikoksellisempi kuin he!
Mutta kun Sarpedon näki, kuinka Menoition poian peitseen sortuivat sopavyöttömät kumppanit, huusi, noin heti nuhteli hän Lykian jumalaimoja julki: "Voi häpeäänne jo! Pois Lykianko jo noin väki väistyy? Nyt lujat olkaa! Sillä mä itsepä käyn sekä katson, torjumaton kuka liekin tuo, jok' on Ilionille tuottanut turmaa suurt', urost' oivaa kaatanut monta."