United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etkö nyt mua tunne? AUFIDIUS. En tunne sua. Mikä nimesi? CORIOLANUS. Nimeni Cajus Marcius on, se, joka Kaikille volskilaisille on tehnyt Ja erittäinkin sulle suurta turmaa; Mun liikanimeni Coriolanus Sen todistaa. Työt raskaat, hengen vaarat, Vereni, maani hyväks vuodatetun, Se kiittämätön palkinnut on tuolla Nimellä vaan, jok' yllykkeenä sulle Ja merkkin' on, ett' inhota sun tulee Ja vihata mua.
Vai halu kultaa lie, jota kai muka tuo moni sulle Ilionin hevonsuistaja-mies, pojan lunnahiks ehkä, jonka ma vankina valtaas tuon, minä tai joku toinen; vai suloneidon vierelles venyjäksikö soisit, yksin sun omas ollakseen? Vaan ei sovi saattaa sen, joka päämies on, toki turmaa päälle akhaijein.
Kaunis myrskyssä, kauniimpi tyynnä, päivänpaisteessa kylmänä kyynä. Aalto on ahnas, syvyys on hellä, surmaa sankarin lempeydellä. Huomenen huolissa merimies soutaa; pohjalla ijäti uinua joutaa. Päällä päilyvät tähdet ja kuudan, alla yö, pyhä, yksi ja muudan. Pinta on pettävä, tosi on syvyys, turmaa tuova kuin naisen hyvyys. Hiihteli sininen neiti, sinisessä tähti-yössä, unessa etäisen onnen.
Se oikea on Mab, Jok yöllä hevosien harjat vatvoo, Ja pörrötukan kiertää vanukkeelle, Jonk' irtaaminen suurta turmaa tietää. Hän on se painajainen, joka ajaa Selällään makaavia tyttöjä Ja kestäviksi vaimoiksi ne tekee. Se hän on, joka ROMEO. Vait, Mercutio, vait! Tyhjistä haastat.
Jälelle jää, jos oikein jaoittelen, rakastaa turmaa lähimmäisen; teissä tavalla kolmella tuo rakkaus syntyy. Yks naapurinsa turmiosta toivoo etuja itselleen ja siksi soisi, tää että kukistuisi korkeudestaan. Yks pelkää vallan, kunnian ja maineen kadottavansa, jos vain toinen nousee, siks synkistyy ja hälle suopi pahaa.
Mutt' ei talttunut silti huoleni Herakleen, jumalaisen poikani, vuoksi, turmaa tuumien kun sinä Pohjoisen avull' ilmat raivoon nostatit kaikki ja taa meren aution kauas sait hänet kantaumaan, Kos-saaren kansavan rantaan. Vaan hänet varjelin sittenkin sekä vein hepokuuluun Argos-maahan taas, monet vaikk' oli vaikeat vaiheet.
Tappelu yltyi: kanuunat paukkuiwat, kiwäärit rätisiwät, painetit tuhoiwat ja kussa ne pettiwät, siinä kiwäärien perät tekiwät turmaa kolhintoansa. Oksia paukahteli poikki ylhäältä ja alhaalta siitä puusta, missä Kaisa istui; niitä kuulat katkoiwat, mutta yksikään ei niistä osunut puussa istujaan.
Sisäinen joko sota taivahass' on Tai mailma, ynseänä jumalille, Heit' yllyttännä turmaa tuomaan meille. CICERO. No, näitkö vielä muuta ihmeellistä? Ryhmäss' aivan Siin' oli satakunta jylhää naista, Pelosta muuttunutta, jotka vannoi Nähneensä tuli-ihmisiä aivan Katuja pitkin liikkuvan. Yön lintu Torilla eilen keskipäivän' istui Huhuillen, huutaen.
Armoa, kaiken nimessä, mitä maailmassa rakastat! Armoa hänen tähtensä, joka on meitä molempia imettänyt! Halima kiroaa sinua, vastasi Abdallah; sinun täytyy kuolla. Säikähtyneenä tuosta turmaa ennustavasta mielen-ilmauksesta beduiinin kasvoissa, heittäysi Omar polvillensa.
Ei ole ilkityötä, turmaa, Jot' ei se saisi aikahan: Se ruumiin runtoo, sielun surmaa, Vie koko kansat hautahan. Ken kuvata sen saattaa juonet! Se juoniniekka kavalin Se täyttää vaivais-, vankihuoneet Ja hulluinhuoneet, helvetin. Se sotaan siis ken naistaan, lastaan Ja maata, kansaa rakastaa, Vihollistamme, viinaa, vastaan! Se meidät muuten kuolettaa.