United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo aura pelloll' odottaa ja hepo eessä soimen.» On sääli heitä herättää, ois hyvä maata heidän, mut säälittää myös kaunis sää ja pien' on mökki meidän. Ken nuorna tottui nukkumaan, ei vanhanakaan herää. Vain työttömyys se ruostuttaa, ei kyntö auran terää. Ja näin ma heitä rohkaisen, kun väsyvät he milloin: tuo aika uuden huomenen ja parempi on silloin.
Kaunis myrskyssä, kauniimpi tyynnä, päivänpaisteessa kylmänä kyynä. Aalto on ahnas, syvyys on hellä, surmaa sankarin lempeydellä. Huomenen huolissa merimies soutaa; pohjalla ijäti uinua joutaa. Päällä päilyvät tähdet ja kuudan, alla yö, pyhä, yksi ja muudan. Pinta on pettävä, tosi on syvyys, turmaa tuova kuin naisen hyvyys. Hiihteli sininen neiti, sinisessä tähti-yössä, unessa etäisen onnen.
Jos sota syttyy huomenna, on se hänelle viimeinen sota. Jollei sekään ole viimeinen, niin on se viimeisen edellinen. Hänen silmänsä jos eivät sitä näe, niin näkevät toisten. Hän astuu aina askeleen edelle ja uskoo aina lopulta siihen, mihin tahtoo uskoa, viitaten kaikkia tänäisen todellisuuden todistuksia vastaan tulevaisuuden huomenen mahdollisuuteen.
Koittavi pitkä, pilvinen päivä, äänetön ehtoo, lankee lauluton ilta, vailla riemuja, suruja rinnan, vailla vaivoja inehmon mielen, ilman tahtoa, tuntoa, järkeä hiljainen hämärä, harmaja ikävä, huomenen huolia vailla, siksi kuin päättyy päivien uni, siksi kuin Tuoni tuomitun korjaa, käärivi kerran kärsinehenki hivuksihinsa kuoleman kalpea vaimo. »Jumalissa juoksun määrä, sulhoni ijäisen ehtoon!»
Nostin pikku Ainon tuoliinsa, sidoin leukalapun Antin kaulaan ja annoin hänenkin kivuta tavalliselle paikalleen, minun oikealle puolelleni. Vartokaa nyt kauniisti, siksi kuin isä tulee. Hän tuli. Sanoi lyhyen hyvän huomenen, sivuutti meidät katseellaan ja istui pöytään.
Onnellisiksi saamme katsoa itsemme, että tämän syvän turmeluksen aikana tämä kuolluksiin asti ruhjottu Suomen kansa toki ylimalkaan nääntyi kunniallisesti ja miehuullisesti, noustakseen uuden huomenen koittaessa jälleen pystyyn.
Kun he siinä hiljaksensa puhelivat päivän merkityksestä, alkoivat kirkon kellot heleästi soida, kutsuen ihmisiä koolle Herran huoneesen, ja samassa asteli pitkin tietä seurakunnan lukkari, suuri avain kädessä ja kirjoja kainalossa. Kun lukkari tuli väkijoukon tykö, sanoi hän heille kohteliaasti hyvän huomenen ja likimäisille tarjosi hän nuuskaa isosta nuuskatousastaan.
Yö heistä on kirkas kuin huomenen koi, mut huomen jos koitti, se yönpelon toi, he aaveilevat, he haaveilevat, kuin henkensä vankka ja valtava ois, ja hukkuvat, nukkuvat pois.
Sen katsetta hyttynen hämmentää, se voi vain joukossa temmeltää ei tohdita yksin olla. Ol' ennen nuoriso vartio maan ja uuden huomenen otsallaan kuin päivyen parvi se kantoi: nyt kytkyt kaulassa kaikki käy, ei vapaan katsetta kellään näy ja kelle se ohjansa antoi? Nyt versovat vaivaiset sielut vaan, ne ährivät, tuhrivat, täyttävät maan, nuo peukalomiehet ne johtaa!
Antti meni suoraan luo, sanoi iloisen hyvän huomenen ja löi kättä reippaasti. Paavo katsahti vähän kummissaan työstään ja kysäisi: Mitäs se Antti kävelee? Vallesmannille oli tässä vähän asiata, niin poikkesin mennessäni... Liekö mitä iloista asiaa, kun olet niin hyvän mielen näköinen? Mitäpähän lie ... eipä saata olla niin suruistakaan.