United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me tahdomme ainoastaan nähdä ne onnellisina, tehdä ne onnellisiksi, joita me rakastamme, tapahtuipa se sitte vaikka oman itsemme uhraamisella; miehellä on filosofiansa, uskonsa, valtiolliset toimensa ja kunnianhimonsa; hän ei voi sanoa: tämän pidän minä itseäni varten, tuon annan Jumalalle, jota palvelen.
Hyvillä mielin pojat kuitenkin olivat ja tunsivat itsensä onnellisiksi päästessään lähtemään Malmivuorelta ja palatessaan Tanelin mukana salomaille. He olivat yhtä köyhiä kuin ennenkin, sillä työ ei ollut heille tuottanut muuta kuin niukan toimeentulon; mutta he olivat melkoisesti kasvaneet ja olivat nyt pitkiä, voimakkaita nuoria miehiä; Pekka varsinkin oli tavattoman pitkä.
Hän kirjoitti: "Sydämmestäni ajattelen teitä, rakastettujani, ja syleilen teitä hengessäni. Kiitoksia siitä runsaasta rakkaudesta, joka lapsuudestani asti on tehnyt kaikki joulu-aatot minulle niin valoisiksi ja onnellisiksi, että muisto niistä sulostuttaa yksinäisen jouluni täällä vieraassa maassakin.
Minusta on aina, ikäänkuin minun ja kuolleitten välillä olisi joku hengellinen side, joka sitten vasta katoaa, kun minä ihmisille, jotka täydessä terveydessään maan päällä vaeltavat, olen kertonut elämämme. Minä tiedän silloin vasta todella olevani rauhallinen ja sydämmeni sopusoinnussa, jota paitse me emme tunne itseämme onnellisiksi.
Uhraamalla yhden osan perinnöstään olisivat noiden jättiläisomaisuuksien perijät itselleen pelastaneet loput ja heikontaneet kommunismia. Sitä paitsi epäilen suuresti, tokko suuret omaisuudet tekivät niiden omistajia hyviksi tai onnellisiksi."
Oi, useimmat saattaisivat tulla onnellisiksi, jos vaan tahtoisivat, onni on metsäkukka, joka on tarjona kaikille, eikä suljetussa puutarhassa kasvava ruusu, jonka ainoastaan muutamat harvat etuoikeutetut voisivat poimia..."
Onnellisiksi saamme katsoa itsemme, että tämän syvän turmeluksen aikana tämä kuolluksiin asti ruhjottu Suomen kansa toki ylimalkaan nääntyi kunniallisesti ja miehuullisesti, noustakseen uuden huomenen koittaessa jälleen pystyyn.
Sitä tilaisuutta he eivät jättäneet hyväkseen käyttämättä, kun tunsivat itsensä onnellisiksi saadessaan jonkun sokerimurun tai kahvipavun tarvitsematta hetipaikalla siitä maksaa mitään.
Ruhtinas lähestyi häntä ja otti liikutetun näköisenä kiinni hänen kädestään kysyen, suostuiko hän tekemään onnelliseksi hänen elämänsä. Mascha oli yhä vaiti. Suostuu kai, tietysti hän suostuu, sanoi Kirila Petrovitsch, mutta tiedäthän tuon, ruhtinas, että tytöt eivät mielellään sano tuota sanaa. No, lapset, suudelkaa ja tulkaa onnellisiksi.
ANTRES. Et mitään, et tarvitse! ESKO. Verraton mies! Ilmatteeksi sulle saappaita teen aina kuolemaan asti. ANTRES. Jos niin tahdot! ESKO. Sen teen minä! Kas niin, eno ja nuorempi veljeni, Iivari, sallimus auttoi minun tästä onnettomuudesta kuitenkin. Mutta mistä tulette ja kuka on tämä? SAKERI. Kaupungista tullaan! IIVARI. Ja tämä on ystävämme, joka meidät onnellisiksi tekee.