United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Esteri, hyvä Esteri, lähde nyt!» »Hän on suudellut teitä, suudelkaa te minua hänen puolestaan.» »Minun huuleni ovat siihen halpaset. Mutta pyydä isääsi, hänelle äitisi varmaan jätti suudelmia sinulle.» Esteri kohosi istumaan, loi opettajattareen katseen, joka oli tuskaa. Hän heittäytyi levottomana sohvanpäätä vasten.
Pikku Mai kiipesi sohvalle, kiersi toisen kätensä Eugenin ja toisen Doran kaulaan ja taivutti heidät toistensa puoleen. "Isien ja äitien pitää aina olla hyviä ystäviä", sanoi hän juhlallisesti, "suudelkaa nyt toisianne!" Ja hän painoi heidän päänsä yhteen ja pakoitti heidät suutelemaan toisiaan. Sitten hän eroitti heidät toisistaan ja katseli heitä kysyvästi.
Samassa kuiskasi herttua vallattomuudessaan niin kovasti, että likinnä seisovat sen kuulivat: Diana anoo syvimmässä alamaisuudessa, että teidän majesteettinne näkisi hyväksi lohduttaa häntä armollisella suudelmalla. Heti kohta nostettiin hämmästynyt tyttö vastustuksistaan huolimatta kuninkaan tasalle. Suudelkaa häntä, kuiskasi herttua hiljemmin; kansa selittäisi kieltäymisenne ylenkatseeksi.
Mutta hän meni ensin pastorin luo kysymään, mitä hän arveli suutelemisesta. "Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?" kysyi lukkari. "Suudelkaa te vaan, minkä jaksatte, Suhr", vastasi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi hänen edessään ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. "Oh, herra jesta, lukkari!" huudahti eukko säikähdyksissään.
"Minä en anna kättäni, rakas orpanani; te olette jo liian suuri kättä suutelemaan, suudelkaa ennemmin poskeani".
Ruhtinas lähestyi häntä ja otti liikutetun näköisenä kiinni hänen kädestään kysyen, suostuiko hän tekemään onnelliseksi hänen elämänsä. Mascha oli yhä vaiti. Suostuu kai, tietysti hän suostuu, sanoi Kirila Petrovitsch, mutta tiedäthän tuon, ruhtinas, että tytöt eivät mielellään sano tuota sanaa. No, lapset, suudelkaa ja tulkaa onnellisiksi.
»Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?» kysyi lukkari. »Suudelkaa te vain minkä jaksatte, Suhr», sanoi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. »Oh, herra jesta, lukkari!» kirkasi eukko säikähdyksissään.
Blaise oli juuri äsken kuollut. Boutan seisoi hänen päänaluksensa vieressä ja piti kiinni kuolleen kädestä, jonka viimeinen valtasuonen tykähdys kuoli. Ja kun hän näki Mathieun ja Mariannen tulevan sisään, voi hän ainoastaan kuiskata suuret kyyneleet silmissään: "Ystäväparkani, suudelkaa häntä, te voitte ehkä tuntea vielä vähän hänen viimeistä hengähdystään."
Kun hänen piti lähteä matkakapineittensa kanssa, pidätti Norine hänet. "Vai niin, te olette suorittanut asianne tuolla alhaalla ja aijotte nyt jättää meidät? Suudelkaa ensin minun pientä poikaani..." Englannitar suuteli sivumennen äsken syntyneen paljasta, lämmintä päälakea. "Onnellista matkaa!" sanoi Norine. "Yes ... hyvästi, hyvästi."
"Ja ettette koskaan väärinkäytä niitä, jos minä sanon ne teille." "Ei koskaan! Ei loskaan." "Walter Wilding." Rouva painaa kasvonsa lastenhoitajan rintaan, vetää häntä syliinsä, lukee siunauksen ja sanoo: "Suudelkaa häntä minun puolestani" ja on samassa kadonnut. Vuosiluku on 1847, päivä on ensimmäinen pyhä lokakuussa. Pyhän Paavalinkirkon suuri kello on puolivälissä 2.