United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja minun pitää mennä pöytää kattamaan. Ei tule! Pian nyt! Ja Kalle sysäsi hänet omasta sylistään Antin syliin. Mutta kun Antti tunsi hänet polvellaan, olivat häneltä voimat kuin poissa, eikä suutelemisesta tullut mitään, vaikka tyttö nähtävästi jo olisi ollut suostuvainen. Antti oli vain hämillään ja veti ja puhalsi paperossia, niin että pihisi.
Silmän räpäyksessä hyppäsin minä veteen, ja onnestin pelastaa sen vähäisen likan, jonka minä vähän ajan kuluttua panin terveenä ja raittiina äitinsä viereen. Paronessa heräsi lapsen suutelemisesta vähitellen elämään. Linnan haltia tuli myös paikkaan. Nyt nousi sanomatoin ilo ja riemu. Molemmat avio-puolisot eivät mielestänsä voineet kiittää minua tarpeeksi.
Parin silmänräpäyksen kuluttua lensivät nankinihousut ja puuvillahame yli permannon, ja pitäjänvoudin Frits sanoi: »Katsokaas lukkaria! Meidän ei tarvitse lukea katkismusläksyämme huomiseksi.» Nyt alkoi »muiskutanssi». Kenen mahtaa lukkari siihen valita? Mutta hän meni taas ensin pastorin luo kysymään, mitä tämä arvelisi suutelemisesta.
Mutta hän meni ensin pastorin luo kysymään, mitä hän arveli suutelemisesta. "Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?" kysyi lukkari. "Suudelkaa te vaan, minkä jaksatte, Suhr", vastasi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi hänen edessään ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. "Oh, herra jesta, lukkari!" huudahti eukko säikähdyksissään.
"Tässä, herra majuri!" huusi Anna. Vanhemmat katselivat vuorottain toisiansa ja Annaa, tietämättä mistä kysymys oli. Vihdoin huusi majuri: "Anna, tule tänne." Anna totteli heti käskyä. Majuri tempasi tytön syliinsä, samalla kavahti Ristokin istualle sängyssä ja molemmat Anna ja Risto kietoivat käsivartensa majurin kaulaan niin, että majuri oli vähällä tukehtua nuorten suutelemisesta.
Siitä suutelemisesta hän alkoi nuhdellen: Niin ei saa! Kuin ei saa? hymyili viehkeillen Iivana. Ei saa niin, ei, sillä... A entä synti! A, vot synti... Se on toinen asia... Niin... Synti!... Vot, synti! Ja kun Iivana sittekin vain vehnäisteli ja ihan jo hyvinkin lähenteli, niin hän nyt meni asiaan neuvoen: Vot kuin on tehtävä... Jos kerran kosii ja jos oikeassa mielessä ja ristityksi...
Ja nyt, katsoen itseäni ja katsoen Georgia, minä näen selvästi ettei se ole hyvä hänelle eikä minulle. Me emme tule paremmiksi, emme suinkaan paremmiksi siitä suutelemisesta. Se on varma. En minä tiedä siihen muuta: koettakaa olla sitä tekemättä, sanoi äiti. Kun näin puhun, on se minustakin selvä, mutta kun Georg on täällä, niin on toista.