United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä ajoin portille, astuin maahan, sidoin hevoseni ja jäin seisomaan hämmästyneenä. Suuren rakennuksen katosta oli kolmas osa revittynä; kurkihirsi vaan oli jäljellä; paanuja ja lautoja oli hujan hajan maassa molemmin puolin rakennusta. Olkoonpa niinkin, että katto, kuten Kvitsinski sanoi, oli huono, mutta käsittämättömältä tuo sentään näytti.
Minä sidoin vispilät yhdeksi taakaksi, asetin lusikat ja kapustat myöskin jonkunlaiseksi nipuksi ja nostin sitten kuormani selkään. Hyvästiksi antoi äitini minulle pienen suutelon ja niin läksin minä astumaan mutkan kautta suoraa. Tehdäkseni matkani vähän pidemmäksi, kävin näet ensin Vierimällä näyttämässä miehuuttani, että uskalsin lähteä yksin kaupunkiin, ja jättämässä heillekin hyvästit.
Silloin minä vannoin että tuon naisen, joka oli saattanut hänet turmioon, ja joka oli enemmän kuin hänen rikostoverinsa, koska hän oli hänet vietellyt rikokseen, pitäisi joutua ainakin saman rangaistuksen alaiseksi. Minä aavistin, minne hän oli piiloutunut, minä ajoin häntä takaa, saavutin hänet, sidoin hänet ja painoin häneen saman liljanmerkin, jonka olin painanut veljeeni.
Annoin hänelle heti kulauksen vettä ... oi, kuinka se mahtoi maistaa, sillä varmaankin kymmenen kertaa keskeytti hän ahnaan latkimisensa ilmoittaakseen iloisella haukunnalla tyytyväisyytensä. Sitte sidoin hänen jalantynkänsä, annoin hänelle hyvän illallisen ja panin hänet maata sänkyyni. Nukuimme molemmat hyvin.
Juoksin siis noutamaan pitkän saikaran, köyden ja kivimukulan, sidoin köyden toisen pään saikaran päähän kiinni, ja kivimukulan köyteen, parin sylen päähän saikaran päästä sillä minulla oli salainen aavistus, että kanki oli pohjassa pystyssä työnsin joen pohjaan sen saikaran pään, johon köysi oli sidottu, ja aloin sillä kiertää avannon kohtaa.
Sulhasen isä itse oli vihkivä heidät ja sitte oli morsian saava pienen kukkakimpun, joka oli nyt valmiina pöydällä. »Olipa hyvä,» jatkoi Maija Liisa, »että se tuli puheeksi. Minä itse sidoin morsiuskukat, ne yhdeksän, jotka tarvitaan tuomaan onnea nuorelle parille, ja nyt saa teidän pikku poikasenne antaa ne morsiamelle, kun hän vihkimisen jälkeen tulee ulos.»
Minä sidoin kirjavan seppeleen ja laskin sen Mieken sarviin, hän vaan katsahti ylös ollen unisena liian laiska edes heikolla ammunnalla kiittämään minua tahi sanomaan minulle jäähyväisiä.
Mutta kun ei kukaan vastannut tähän, virkistyi jälleen vaipumaisillansa oleva rohkeuteni; minä sidoin köyden vyötäisilleni, ja valmiina matkaan annoin sieluni Jumalan haltuun.
Koetin panna suitsia sen suuhun, mutta pieni kuin olin, en ylöttynytkään, sillä hevoinen kohotti päätänsä ylös, niinkuin niiden tapa on. Nyt sidoin ohjaksen mutkan surman solmuun hevoisen kaulaan ja talutin sen erään kiven viereen, jonka päälle nousin paremmin ylöttyäkseni. Tässä taas sama koetus. Hevoinen tuskastui viimein ja läksi juoksemaan metsään päin.
Löytämättä juuri mitään syötäväkseni lähdin oitis ratsastamaan takaisin Kumlingea kohti. Tällä kertaa ei vihollisen vartijoita näkynyt ainakaan pohjoisrannalla, joten minä pääsin onnellisesti maalle. Hevoseni sidoin tiheään viidakkoon ja lähdin itse nelinkontin ryömimään kylää kohti. Neljännespenikulman sillä tavoin kuljettuani kohtasin pensaikossa toisenkin nelinkontin kulkijan.