United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poissa oli alttaritaulu ja sen kehyskin irti revitty; poissa vanhat urut, koristeet saarnatuolista ja kynttiläkruunut katosta, samoin halvat rautapeltiset kynttiläputketkin penkkien selkäpuista, olkoon sitten, että vihollinen oli ne anastanut, tai että innokas kirkonvartija oli pelastanut pienimmätkin kirkon omaisuuteen kuuluvat esineet.
Kumahtihan vain kuin tynnyrin pohja ja ponnisti miehen takaisin. »Ei siitä pääse se on meidän vanhan eloaitan ovi ei se säry, kun sen isä vainaja kerran on raudoittanut mutta päästä minun pitää, pitää vaikka perkele valaisi rautapadan pääni päälle minä menen katosta kuin ukkonen, minä sären seinät missä minun puukkoni? sehän jäi sinne puun kylkeen mutta pääsen minä silti pääsen minä silti!» Ja hän kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa.
Panelit siirtyivät tuonnemmaksi, akkunat ritsahtivat, muuri-savi putosi alas katosta ja paljaat ruoteet näkyivät sen sijaan; mutta kuinka nämät kaikki tapahtuivat, sitä ei Scrooge tietänyt enemmän, kuin tekään. Hän tiesi vaan, että kaikki oli aivan oikein; että kaikki oli tapahtunut niin; että hän oli siinä yksinään taas, kun kaikki muut pojat olivat menneet kotiin iloisia lupa-päiviä viettämään.
Sitä toivon, lausui kreivi ja lähestyi sisähuoneeseen johtavaa ovea. Huone, jonne kreivi nyt astui, oli pienehkö, mutta mitä hienoimmin kalustettu. Katosta riippui komea, monilla vahakynttilöillä varustettu kruunu, ja lattiaa peitti turkkilainen matto, joka teki huoneessa käyskentelevän askeleet kuulumattomiksi. Suloinen tuoksu tunkeutui kreivin sieraimiin.
Sisustus on korutonta kuosia, huonekalut vanhanaikuisia häkkiselustimineen ja valkoisine punaraitaisine päällyksineen. Seinällä käyskentelee verkalleen soikeakaappinen Könnin kello ja toisella on suuri Suomen kartta ulottuen katosta lattiaan. Siinä on jotakin kovin viatonta ja puhdasta perinnäistarua tuossa huoneessa.
Siinä on pääalttari, joka hohtaa kultaa ja hopeaa ja jonka katosta kannattavat ylellisesti silaillut pilarit ja johon useinkin on asetettu kirkon kaikkein pyhin muistomerkki: jokin kuuluisa taideteos tai ihmeitä tekevä pyhä esine.
Kello oli jotakin valkoista, hopean näköistä metallia, täysin homeesta vapaa, varustettu parillakymmenellä tangonmuotoisella, jäntevällä kielellä, jotka riippuivat katosta kellon ulkopuolella. Kaksi kieltä oli irtautunut ja makasi lattialla. Koskettelin kielellä kellon reunaa. Olen käynyt Notre Dame'in tornissa kellonsoiton aikana.
»Mutta muista, ettet niin sanaa siitä hiisku, et mammallekaan.» »En, en.» »Kun pojat tekivät Pollelle semmoiset tepposet, tiedäthän sinä, ketä me Polleksi sanomme?» »Tiedän.» »Niin, kun oli asetettu ongen koukku langan nenään ja se pantiin juoksemaan katosta alas juuri opettajan tuolin kohdalle.
Vasta päästyään lähemmäksi ihmisiä, jotka olivat, kuten kärpäset sokerin päälle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmärsi Nehljudof mistä oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellä, vaan kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivät katosta maahan asti. Näiden verkkojen välillä käyskentelivät vartijat.
Kolme, neljä pikku tyttöä koetteli Sakris Kukkelmanin liiterin ovea. Ovi oli lukitsematta. He aikoivat sinne sisälle piiloon. Näkivät siellä jotain pelottavaa, joka riippui katosta. He luulivat ensin, että se oli jokin humalainen. Mutta sitten he koskivat siihen ... ja se oli heistä hauskaa, sillä se heilui. He alkoivat keinuttaa sitä.