United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suokaa anteeksi, että tulen teitä häiritsemään, mutta tämä nuori mies ei voinut millään tavoin tyyntyä. Painoin poikani kiihkeästi rintaani vastaan. Voi onnetonta täti Cornelia raukkaa! Yhä enemmän näyttää lähestyvän se vaara, että rauha solmitaan, valitti veli Otto eräänä päivänä.
Tämä oli väsyneelle, kidutetulle mielelleni liiaksi; tarttuen molempiin hänen käsiinsä painoin kasvoni niitä vastaan ja itkin, pääni hänen sylissään.
Etkö ollenkaan tuntenut siitä mitään, Helka? Kyllä kerran kirventeli niskassa, ja minä painoin käsivarteni lujasti kipeää paikkaa vasten vastasi tyttö, katsoen hämmästyneenä hävitettyä päänkoristettaan. Olipa hyvä, että tukehutit valkean, muuten olisi koko tukka saattanut mennä saman tien tuumasi Bruuno. Lapset uikuttivat oikeita valitusvirsiä, ja osanottoa kuului kaikkialta.
Fredrikan herrasväki oli kaikeksi onneksi kirkossa. Fredrika oli yksin kotona ja säikähti, minut nähtyänsä. Minä olin hengästynyt, kasvoni hehkuivat, silmäni säkenöivät. Levottomana vei hän minut pieneen kamariinsa. Minun piti tiedoksi tehdä hänelle suuri onneni, mutta min'en voinut puhua. Minä itkin, suljin hänet kiihkeästi syliini, ja painoin kuumeisen pääni hänen olkapäätänsä vastaan.
»No olisipa se nyt sentään kovin julmasti tehty» arveli siihen emäntä. Palasin tupaan, istahdin penkille pöydän päähän ja teeskentelin itseni hyvin väsyneeksi, haukottelin pitkään, painoin pääni käsivarrelle sekä aloin pian kuorsata.
Sun päähäs tahdoin Suomen kruunun painaa, mut painoin tuskan orjantappuran. Lien mennyt mies, jo hautaan valmis vaihaa, vain tiedän, että Sua rakastan, Sun kauttas vaan, kun sulat suudelmiini, ma vielä riipun elämästä kiini. Näin siis on käynyt, rakas lapsirukka!
Päätin kumminkin koittaa mitä ihmiset minusta ajattelivat, vaikka siihen kylläkin rohkeutta kysyttiin. Oli täysikuu niinä öinä. Illalla heitin ylleni ison päällystakin, painoin hatun päähän korville asti ja salaa kuin mikähän varas lähdin kotoa.
Miksikäs me emme oman veneemme nimeksi saisi sitä panna, sanoi Esa nauraen. En virkkanut enää mitään. Painoin pääni alas ja tunsin ikäänkuin pistoksentapaista rinnassani... Näin paljon ovat tehneet toiset... Ja minä... Missä minä olen ollut, kun en ole ollut osallisena tässä työssä.... Näin Esan iloisena puhelevan toisten siirtolaan menijöiden kanssa.
Taas auki levänneen loin silmäluomen kohosin, katsoin ympärille, että tulisin tietoon olopaikastani. Ja totta, seisoin kuilun jyrkänteellä, äyräällä tuskanlaakson tuon, mi toistaa jylisten valitusta ääretöntä. Niin syvä, synkkä, sumuinen ol' alho, ett' erottaa en mitään voinut sieltä, sen pohjaan vaikka painoin katseheni.
Antti tuli luokseni ja koetti katsoa minua silmiin. Mitä tuo merkitsee? hän kysyi ja hymyili. Minua hävetti. Viskasin sanomalehden pois käsistäni ja lankesin hänen kaulaansa. Ei mitään, Antti. Ei se mitään merkitse. Pelkäsin jo, että rupeisit luulevaiseksi. Hyi sinua! Milloinka olen ennen ollut luulevainen? Ja minä painoin kasvoni hänen rintaansa kiinni, ettei hän näkisi, kuinka punastuin.