United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuin joki tuo, mi juoksevi Monvison juurelta ilmoja päin itäisiä vasenta viertä Apenninein, jonka siell' ylhäällä on nimi Acquacheta, mi sitten vaipuu alangolle, toisen jo nimen saavuttaen Forlin luona: San Benedetton yläpuolia syöksyy jylisten alas alppijyrkännettä, tuhanten turva joss' ois olla voinut.

Hän astui verkalleen; viha kasvoillen Ol' jäätynyt, vasta kuohuttuaan. Jo kolme päivää hän oli harhaillut, Vaan neljännellä keksi hän purjeen. Se kohden purtta Fjalarin purjehti Ja pian se määräns' saavuttikin. Sen päämies silloin Permien kielellä Jylisten huusi: "Taistohon, Fjalar! Sun poikas' kuninkaamme, sen laivan löi, Tuon henkesi korvaa, laivasi myös."

Taas auki levänneen loin silmäluomen kohosin, katsoin ympärille, että tulisin tietoon olopaikastani. Ja totta, seisoin kuilun jyrkänteellä, äyräällä tuskanlaakson tuon, mi toistaa jylisten valitusta ääretöntä. Niin syvä, synkkä, sumuinen ol' alho, ett' erottaa en mitään voinut sieltä, sen pohjaan vaikka painoin katseheni.

Kaikkialla kuului: "cyklon, cyklon!" Laivalla pantiin kaikki kuntoon tuuliaispään vastaanottamiseksi, luukut pantiin kiinni, märssy- ja praamitangot otettiin alas. Ja nyt se tuli, mustana kuin ! jymisten ja jylisten. Ilmanpainon edestä kallistui Alert kyljelleen melkein luukkuja myöten; joka silmänräpäys näytti siltä kuin mastot murtuisivat.

Vuoteeltaan kavahtaen hän hyppäsi lieden luo, kouhi kekäleitä tuhkan seasta, puhalsi ne hehkumaan, heitti päälle tuohta ja kuivia pilkkeitä ja tuossa tuokiossa kohosi iso liekki jylisten hormiin. Akkunoista hehku levisi kauas lumelle. Tungetteleva vieras kävi tästä levottomaksi. Jälleen rapisivat kynnet katolla terävään, sitten kuului löyhä jysähdys räystään alta.

Tämä ääni, joka jylisten kuin ukkonen järisytti kaikkia vuoria ympäristössä, muistutti jokaiselle viimeisen tuomion pasuunaa. Koko Burgundin armeijassa ei ollut ketään, joka ei vavissut, ei ketään, joka ei vaalennut. Itse herttuakin vihdoin kauhistuen kysyi: "Keitä tuolla vielä tulee? mitä väkeä nuo enää ovatkaan?"

On aurinko toukojen turma, jos kauvan kestävi kaunis sää Poudan poika on velttous, tyynen tyttö on saasta, mut ukkonen ilmoja puhdistaa ja tappaa tauteja maasta. Ja idästä nouseva polvi on ja kaakosta kamala lonka, mi taivahan lientävi myrskysäin ja jylisten rientävi Suomehen päin mustana niinkuni muuri. Ja synkkä on ja ukkonen vyöryvi, salamat lyö, ja maassa on murhe suuri.

Taas auki levänneen loin silmäluomen kohosin, katsoin ympärille, että tulisin tietoon olopaikastani. Ja totta, seisoin kuilun jyrkänteellä, äyräällä tuskanlaakson tuon, mi toistaa jylisten valitusta ääretöntä. Niin syvä, synkkä, sumuinen ol' alho, ett' erottaa en mitään voinut sieltä, sen pohjaan vaikka painoin katseheni.

Kas, nyt tuolla näen Herran vuoren Horebin, sen tuimat lumihuiput, Joilla pilvessä ja tulenliekin Patsahassa Herra puhutteli Häntä, pimeyskin tulta iski, Pimeäksi sydän-päivä muuttui, Koska Herran kunniasta taivas Täytettiin ja järähteli vuori, Järähteli, huokaeli tanner, Salamoitsi paksu, synkkä ilma, Pimeys niin synkkä, josta loiste Polttavainen, kirkkaus ja liekki Leimahdellen, pilvenhulpioita Punahohtehessa, kulta vyöllä, Mustan, ammottavan, äärettömän Kuilun syvänteestä välähdellen, Huuhtoeli; vuori, vavahdellen Perustuksiansa myöten, halkes, Kallio, kuin lasipallot, lensi Kappaleiksi; mutta ääni Herran Jylisten ja pauhaten, kuin koski.

Mutta viimein ja äkisti kohoitti hän povensa korkealle ja huusi pitkän huudon, pitkän ja peloittavan kovan, joka jylisten kiiriskeli ympäri tienoota. Seisoi hän taasen äänetönnä hetken, jona hän kuulteli tarkasti ja kauan, kunnes viimeinen kaiku hänen huudostansa oli vaiennut etäisimmän kunnaan povehen.