Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Siitä aukasi hän käsivartens hoikat, Ja mä juoksin kohta hänen helmahans. Toki; miksipä niin nopeasti juoksin, Vaihka häntä kauhistuen lähenin? Kummallista! Mutta poskeni mä painoin Hurjin kimmoin vasten hänen rintaansa, Joka jäsentäni väristykset reutoi, Koska hänen syliinsä mä suljettiin.
Kerran eräänä pyhä-iltana kävin hänen kodissansa; viulu oli muassani, minä rupesin soittamaan, sillä Anna-Liisa kuunteli halusta viuluni ääntä. Tuvassa oli koko joukko kylän nuorisoa ja niiden seassa eräs Simo niminen torpan-poika, joka minun mielestäni useammin, kuin tarpeellista oli, katseli Anna-Liisaa. Minä painoin viuluani vasten leukaani, poljin jalkaa ja soitin kuin vimmattu.
SOTAMIES. Ylevä päämies, kuollut Timon on Ja haudattuna meren rantaan aivan. Tää hautakiven' oli kirjoitus, Sen painoin vahaan, jonka pehmyt leima Mun, oppimattoman, nyt tulkki olkoon.
Heittäydyin tuolille ja painoin käsilläni polttavia silmiäni, jotta pääsisin näkemästä ympäristöäni ja tuntemasta sen synnyttämää kamalaa yksinäisyyden tunnetta. Mieleni vallannut sekasorto oli niin suuri, että se synnytti ruumiillistakin kivun tunnetta.
'S stä Huhtikuun 18 päiwä' ... 'on, on ... toiselta tahi toiselta. Tuommoisia ajatuksia sujahteli salaman nopeudella aiwojeni läpi. Kun minä tulin warmaksi, että kirje todellakin oli jommalta kummalta neiti B ltä S stä, ei ollut minussa miestä heti sitä lukemaan. Minä wiskasin kirjeen pöydälle, painoin kädelläni polttawaa otsaani ja aloin käwellä lewottomasti edestakaisin huoneessani.
Ma kuljin niinkuin mailla autuasten, ja kukat elon, harvoin auenneet, kaikk' oli ympärillein puhjenneet. Ma niitä taitoin, painoin rintaa vasten. Ja joka kukkaselta povellain ma yhden toivon täytetyksi sain. Ja käteni kun ylös ojensin, niin taivaan tähtiä ma tapailin. Ja joka tähtöseltä totehen yks kävi unikuva kaukainen. Vain hetken kaiho, toivon välähdys koht' oli rinnassani täyttymys.
Kun sitten virren viimeiset sävelet vaikenivat, minä lankesin polvilleni ja painoin pääni syvälle vastaan-ottaakseni priorin siunausta, joka kuului näin: "Suokoon Jumala, joka on kääntänyt tämän nuoren miehen pois mailmasta ja antanut hänelle asunnon taivaassa, että hänen jokapäiväinen vaelluksensa olisi hänen kutsumuksellensa sovelias; ja että hän saisi syytä olla kiitollinen siitä, mitä tänä päivänä on tehty."
Viimeisen kerran tuskasta ulvahtaen ja vihaisesti haukahdellen kieri se selälleen, potki hurjasti käpälillään ja jäi sitten kuolleena kyljelleen makaamaan. Minä seisoin siinä läähättäen ja painoin revolverin suuta sen hirveätä, hehkuvaa päätä vasten, mutta ei maksanut vaivaa ampua enää. Jättiläiseläin oli jo kuollut. Sir Henry makasi tajuttomana maassa.
Min'en malttanut olla vilkaisematta taakseni: onko muka tie kylää kohti vielä nähtävissä. Sen jälkeen aloitti vihollinen vähäisen kiväritulen. Ratsujoukko hyökkäsi oikeata sivustaamme vastaan. Silloin minä huutamaan kuin riivattu: "Ampukaa, pojat! Ampukaa!" Samassa painoin hattuni syvään silmilleni, ajatellen: "Jumala teitä suojelkoon!" ja aioin lähteä kylään.
Mutta tiedän mä kumminkin mitä kuolema on. Eilen yöllä painoin mustan Marannan silmät kiinni; hänelle tein koko elämän ikäni mitä hän tahtoi, ja nyt, kun hän on kuollut, on minun usein täytynyt ajatella: kuinka usein olet ollut kova ja tyly häntä kohtaan, kuinka paljon hyvää olisit hänelle vielä saattanut tehdä, ja nyt hän makaa tuossa ja nyt on kaikki lopussa; nyt et voi enää mitään tehdä etkä enää pyytää anteeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät