United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä rohkenin tehdä muutamia kysymyksiä hänelle, ja muun muassa, oliko hän koskaan kuullut Tohtorin puhuvan jonkunlaisesta rukouksen kaavasta. Hän sanoi, että hän oli kerta kuullut hänen lausuvan: "meidän sopii käyttää kaavoja omissa rukouksissamme, siksi kuin sielumme siivet ja sulat ovat kasvaneet, ja me jaksamme lentää vapaasti ylös Jumalan läsnä-olon puhtaasen ilmaan."
Kantotuolien kultaus, valkeat ja kirjavat puvut, sulat, korvarenkaat, jalokivet ja kirveiden terät välkkyivät auringonpaisteessa. Joukko tervehti mahtimiehiä äänekkäillä huudoilla, jotta koko sirkus kaikui. Tuon tuostakin saapui paikalle vielä pieniä pretorianiosastoja. Hiukan myöhemmin tulivat eri temppelien papit, ja heidän perässään kannettiin, liktorien kuuluttamina, Vestan pyhiä neitsyitä.
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.
Sano miss' on kynä vainen? Sen ilmapyssyks laadin vahingossa. Voi tuhlasitko siten lahjan taivaan? No onhan teräskynää monta mulla, Ja hanhen sulat yhtä kauniit aivan, Viel' uusi kynä ilmasta vois tulla. Nyt vait ol' opettaja, murhemielin He yhdess' astui niityn äärtä myöten, Ja kevään linnut lauloi sulokielin, Ja perhot kieppui leikkiänsä lyöden.
Puettuina samallaisiin tummanpunaisesta täpläisestä silkkikankaasta tehtyihin pukuihin, joiden rinnustat ovat kirjaellut koruompeluksilla, ja diadeemihattuihin, joiden pitkät, lepäävät sulat hivelevät toisen vaaleita ja toisen ruskeita suortuvia, vaikuttavat nämä kuninkaalliset orpanukset toistensa viehättävinä vastakohtina, ollen kaikessa muussa, paitse ylvään vartalon notkeudessa, vallan erilaisia, jaloja tyyppejä.
Kas, kuink' on halvat hälle ihmiskeinot, ei kelpaa airo eikä purje hälle, vain siivet soutimiksi kaukorantain. Kas, kuinka hän ne taivahalle nostaa ijäisin sulin ilmaa halkoellen; ei muutu ne kuin sulat luonnon-luomat. Läheten meitä kirkkaammalta aina Jumalan lintu näytti tuo, siks kunnes sen valkeutt' ei silmä voinut sietää. Ma maahan katsoin.
Tarkkaavaisuuteni kääntyi samassa silmänräpäyksessä kiivaammin kuin ennen takaisin minua ympäröiviin esineihin ja minä hämmästyin kuin huomasin taas tarkkaan katselevani kuvaa. Mitäpä minä tirkistin? Hyvä Jumala! Mies oli painanut hattunsa silmiripseitten ylitse! Ei! Koko hattu oli poissa! Minne sen terävä pohja oli joutunut? Missä kamelikurjen sulat olivat, kolme valkeata kaksi viheriätä?
Tämä taulu tavallansa pakoitti minun kurkistelemaan sängyn katostakin. Se oli ikävä katseltava ja minä loin taas pian silmäni tauluun. Minä luin miehen hatuntöyhdön sulat; ne esiintyivät selvästi, kolme valkeata, kaksi viheriätä. Minä katselin hänen hattuansa, se oli kekomainen. Minä ihmettelin, mitä hän mahtoi katsella.
Sun päähäs tahdoin Suomen kruunun painaa, mut painoin tuskan orjantappuran. Lien mennyt mies, jo hautaan valmis vaihaa, vain tiedän, että Sua rakastan, Sun kauttas vaan, kun sulat suudelmiini, ma vielä riipun elämästä kiini. Näin siis on käynyt, rakas lapsirukka!
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.