United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirottu mies! murisi Spitsin, käärien peittoa ympärilleen. Kuka hänen käski kynttilän sammuttaa. Sitä pahempi. Minä en voi nukkua ilman tulta. Mussiöö, mussiöö, jatkoi hän, sche ve avek vu parle. Mutta ranskalainen ei vastannut, vaan alkoi pian kuorsata.
Sitten ei kuulunut mitään hoppua, ainoastaan riihen lämmityksestä tuli pieniä muistutuksia. Aamiaisen syötyä painautui jokainen pitkin tuvan penkkejä ruoka-unelle. Vaimoväki kallistui uunin puoleisille penkeille, käärien esiliinan käsiensä ja kasvojensa suojaksi. Miehet levittivät arkitakkinsa hartioilleen ja painoivat lakin korvansa päälle. Isäntä köllähti rahille ja alkoi samassa kuorsata.
Kohta kun äskeinen rakuuna alkoi jälleen kuorsata, kumarruin vangin puoleen, joka nähtävästi kovin ihmeissään käänsi päänsä minuun. »Pysykää alallanne, kunnes katkaisen siteenne», kuiskasin minä hänelle mahdollisimman hiljaa. Sitten otin hetkeäkään hukkaamatta puukkoni ja viilsin hiljaa poikki nuorat hänen käsistään ja jaloistaan.
Isä oli paremmalla tuulella ja selitti, että hän tuo kauppamieheltä lampun, joka on lasista ja saattaisi särkyä, jos sattuisi kaatumaan tai reki muuten tärskähtäisi. Sinä iltana me lapset pitkän aikaa valvoimme ja ajattelimme sitä uutta lamppua, mutta se vanha istukas-Pekka, joka kaikki päreet kiskoi, alkoi jo heti kohta kuorsata, kun päre oli sammutettu.
Suuttuneena keikautin minä silloin päätäni ja lähdin huoneesta, äkäillen, kuin itsekseni halveksivasti: "Kaikenlaisia unikekoja sitä pitää ollakin maailmassa!" Isä ei ollut kuulevinaankaan, vaan alkoi kohta rauhallisesti kuorsata.
Syötyään heittäytyivät mieheni penkille pitkälleen ja alkoivat kohta raskaasti kuorsata. Istuin vielä muurin kupeella ja vetelin savuja nysästäni. Muori oli kiivennyt uunille, ja vaari kutoi päreen valossa verkkoa. »Minnekäs se poika jäi, kun sitä ei näykään tallista palaavaksi?» kysäisin minä saatuani piipun poltetuksi pohjaan.
Mimmi haukkui siitä Sakrista, joka ajatteli: Tuon Byskatan vuoteenkos minä töhrinkin, enkä Nelman? Rampa irvisteli keltaisilla hampaillaan ... eikä tunnustanut mitään. Nelma aavisteli jotain ... vaikkei ymmärtänyt. Siivosi hiilet ja noet lavalta pois. Mimmi heittäytyi levolle ja alkoi kuorsata, seljällään ja suu auki. Nelma valvoi vielä Sakriksen vieressä ja mietti. Sakris oli nukkuvinaan.
Aloin hengittää raskaasti sekä sitten kuorsata samaan tahtiin miesteni kanssa, pitäen kuitenkin toista silmääni sen verran raollaan, että saatoin hyvin nähdä vaarin hommat. Hän kutoi edelleen verkkoa ja niisti väliin pärettä, jolloin hän aina katsoa luihautti penkkiä kohti. Jonkin hetken kuluttua nousi hän ylös ja siirsi jalallaan jakkaraa, niin että se kaatui.
"Kiitos sulle, hyvä lapsi!" sanoi Heleena ja itkusilmissä söi voileipää ja ryyppäsi vettä pienestä kiulusta viereltänsä. Kun hän vähän söi, alkoi hän kovasti yskiä. Matti kaatui vuoteelle ja alkoi kuorsata. Kun yskä meni vähän sivu, kysyi Elsa: "Kuinka kauan tuo yskä on teillä ollut?" "Ei se ole vielä ollut kuin kaksi vuotta, noin pahana se ei ole ollut kuin puolen vuotta."
Tähän aikaa kerrottuaan "minä tapan ihmisiä", vaipui hän uneen ja alkoi kuorsata. "Herra on siinäkin paikassa", sanoi mummo. "Aatu, onko mestari kotona?" kysyi Matti siltä pojalta joka juopuneen sällin kanssa oli istunut. "Kyllä minä luulen että hän on kotona!" vastasi poika. Mummo meni verstaasta kamariin, jota käytettiin työnjohtohuoneena.