United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herrasväet miellyttävä herra ja hänen soma, reipas, herttaisesti huudahteleva nuori rouvansa tulevat puolitiessä vastaan. Sallin heidän ihailla kaunista kalaa »sehän on vallan suurenmoista niin pian juurihan te...!» Olen tietysti, niinkuin se ei olisi sen erikoisempaa, niinkuin se olisi jokapäiväinen asia mutta kalastuspäiväkirjaani minä panen sen päivän saaliin kohdalle huutomerkin.
EDMUND. Sa luonto, jumalattareni! Sinun Lakias palvelen. Miks olen minä Tapojen kiroissa ja sallin että Mun kansain pyhä kammo paljaaks riistää, Jos veli kaks- tai neljätoist' on kuuta Mua vanhempi? Miks äpärä? miks laiton? Vaikk' yhtä vankka mull' on ruumiin luonto, Miel' yhtä uljas, yhtä jalo muoto Kuin siivon rouvan vesoilla? Miks meihin
Ikään kuin houreissaan kulki hän vieras-huoneen läpi sallin, tuli sitten Armon kammioon eikä, kuten näytti, huomannutkaan äitiänsä eikä minua, vaan istahti ääneti, nojaten päätään pöytää vasten sekä peittäen silmiänsä käsillään, juuri kuin estääksensä päivää niitä häikäisemästä.
Jos te tahdotte ratkaista asian tappelulla, joutuu tytärtenne ja oma henkenne vaaraan; sillä seuralaiseni ja minä olemme päättäneet koettaa viimeiseen asti, saadaksemme laivan omaksemme. Jos taas annatte minulle prikin, niin sallin minä teidän tyttärinenne ja väkinenne mennä vahingotta maalle.
LIINA. Pieni voitto yhden päivän liehunnasta, oi sinä hälläkkä! ANNA. Laskekaa vielä lisäksi kaikki vartomuksen ja muiston armaat päivät. Mutta sallitteko pientä kysymystä? LIINA. Minä sallin. ANNA. Onko vänrikkimme, tuo öljyviiksinen, tuo kilisevä, helisevä herra, nöyrästi kumartanut teille? LIINA. Hänen taipuva selkänsä kumartuu usein.
Tuntemattoman "sällin" hoidosta ei pidetty lukua, vaan sain maata kyökissä höyläpenkillä, laukku pääni alla ja palttoo peitteenä. Vieläpä sain opettajan vaimolta monia toriakin siitä, kun kyökkiin tuli työtä tehdessäni roskaa. Saavuttuani kuuden vuoden perästä opettajana samaan paikkaan, tuntui hyvin omituiselta. Useasti kävin siellä ollessani kyökissä istumassa, ajatellen elämän muuttuvaisuutta.
»Oliko se liian paljon?» kysyin vähän epävarmasti. »Liian paljon!» huusi hän. »Minä itse opastan teidät Torosayhin viinaryypystä ja sallin teidän kaupan päälle nauttia seurastani, minun, joka olen jotenkin oppinut mies.» Sanoin etten käsittänyt kuinka sokea mies voi olla oppaana, mutta hän vain nauroi äänekkäästi ja sanoi, että hänen sauvallansa olivat silmät, jotka kelpasivat vaikka kotkalle.
Tosin ovat aatteelliset pyrinnöt hyviä olemassa, ja niin aineen orja kuin olenkin, on minullakin ihanteita, mutta vallan varmaa on se, että jos sallin ruumiini menehtyä, niin jään jotenkin avuttomaksi huolimatta aatteellisista harrastuksistani. Enkähän hyödytä itseäni enkä ketään muutakaan sillä."
Kirjeitten kautta kehoittaa hän kenraalejaan rohkeuteen ja kestäväisyyteen. He älkööt säästäkö joukkoja eikä maalaisväestöä. »Te sanotte», kirjoittaa hän, »että olen julma. Se on totta. Mutta tiedän myöskin, että kykenen satakertaisesti hyvittämään kaiken sen julmuuden, jota nyt sallin Teidän harjoittaa maani puolustukseksi, ja olen sen tekevä. Mutta nyt suljen sydämeni säälin tunteilta.
"Minä vangitsen teidät Rooman nimessä ja jätän Belisariuksen käsiin." "Sinä et uskalla", sanoi Gotelindis tarttuen tikariinsa. "Hiljaa, Gotelindis. Nyt ei murhatakaan avuttomia naisia kylvyssä. "Minä sallin teidän paeta mitäpä minua teidän elämänne tai kuolemanne liikuttaa halvasta hinnasta." "Suostun mihin tahansa", änkytti Teodahad.