United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen liittolaisenne", sanoi hän, "ja luulen saavani hallitsijattaren taipumaan omin käsin panemaan kruunun puolisosi päähän. "Amalasunta luopuu valtikasta." "Sitä hän ei koskaan tee", huusi Gotelindis. "Kenties. Hänen jalomielisyytensä on suurempi kuin hänen vallanhimonsa. "Vihollisensa voi tuhota heidän hyveidensäkin avulla", sanoi Cethegus miettiväisenä.
"Kuka paitsi sinua kuuli tunnustuksen?" kysyi Cethegus vaanivasti. "Ei kukaan. Eikä kukaan saa siitä tietää mitään, jos autat minua. Mutta jollet " "Gotelindis", keskeytti prefekti, "älä viitsi uhkailla. Se ei sinua auta. "Saat nähdä, että sinä vain sillä ärsytät minua, mutta et voi pakottaa. "Hätätilassa voin laskea asian julkisen oikeuden käsiteltäväksi.
"Petros", huusi hän, "kautta jumalan ja kaikkien pyhimysten, mitä olet tehnyt? "Meidän sopimuksemme riippuu kokonaan Belisariuksesta, jonka sinä nyt palautat kotiin." "Ja annat tuon kopean riemuita", sanoi Gotelindis hampaitaan kiristellen. Mutta Petros hymyili. Viekas voitonvarmuus loisti hänen kasvoistaan. "Olkaa huoletta", sanoi hän, "tällä kertaa on hän voitettu.
Jo samana päivänä kruunattiin Teodahad ja Gotelindis goottien kuninkaiden vanhalla kruunulla. Suurenmoinen juhla-ateria, johon ottivat osaa kaikki hovissa ja kaupungissa olevat ylhäiset gootit ja roomalaiset, aiheutti eloa ja liikettä Teoderikin laajassa palatsissa ja tavallisesti hiljaisessa puutarhassa, jonka opimme tuntemaan Atalarikin ja Camillan rakkauden näyttämönä.
Pitäisikö minun antaa anteeksi sinulle, joka olet ryöstänyt silmän kasvoistani ja ikipäiviksi hävittänyt kauneuteni? "Sinä olit voittanut koko elämäsi ajaksi. "Gotelindis ei enää ollut vaarallinen. Hän suri hiljaisuudessa. Silmäpuoli pakeni ihmisten näkyvistä. "Vuodet kuluivat. "Silloin tuli Ravennan hoviin Espanjasta jalo Eutarik, tummasilmäinen ja lempeämielinen amali.
"Me vaadimme tuon naisen luopumaan kruunustaan puolisoni hyväksi uhaten muutoin syyttää häntä murhasta." "Ja jos hän kieltäytyy?" "Niin täytämme uhkauksemme", sanoi Petros, "ja lietsomme goottien keskuuteen myrskyn, joka " "Maksaa hänelle hengen", huudahti Gotelindis. "Kenties maksaa kruunun", sanoi Cethegus. "Mutta se ei silloin joudu Teodahadille.
"Gotelindis", sanoi hän arvellen, "sinä tahdot kukistaa hallitsijattaren sen kyllä uskon mutta epäilen, voitko sen todella tehdä." "Kuule ja päätä sitten, voinko sen tehdä. "Hän on murhauttanut nuo kolme herttuaa." Cethegus kohautti olkapäitään: "Monihan sitä epäilee." "Mutta minä voin sen todistaa." "Tuskin", arveli Cethegus epäillen. "Herttua Thulun ei kuollut heti, kuten tiedät.
"Hyvä on", sanoi Gotelindis vimmastuneena ja meni ovelle, "siis taistelu meidän välillämme alkaa. Tule, Petros." "Hiljaa, ystäväni", varoitti bysanttilainen. "Kenties Cethegus muuttaa mielensä luettuaan tämän kirjeen." Hän ojensi prefektille kirjeen, jonka Aleksandros oli tuonut Amalasuntalta Justinianukselle. Cethegus luki. Hänen piirteensä synkistyivät.
"Ne sattuivat minuun ja huutaen, verisenä, vaivuin maahan koko kasvot ammottavana haavana ja silmäni, silmäni puhkaistuna. "Haa, siihen koskee vielä tänäpäivänäkin." "Anna anteeksi, anna anteeksi, Gotelindis", vaikeroi vankina oleva ruhtinatar. "Kai sinä oletkin jo aikoja sitten antanut anteeksi." "Antanutko anteeksi? Minäkö antanut sinulle anteeksi?
Ja nyt riippuu elämä tai kuolema minuuteista. Elämä on sittenkin tärkeämpi kuin solidit. Tule mukaani, Gotelindis. Minä riennän Marcus Aureliuksen portille, ettemme kadottaisi silmänräpäystäkään." Hän lähti huoneesta. Mutta Gotelindis jäi seisomaan mietteissään. Hän oli miehensä sanojen johdosta saanut ajatuksen, suunnitelman. Hän punnitsi vastustuksen mahdollisuuksia.