United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Abu Hassan mittaili häntä kiireestä kantapäähän saakka, ojensi itsensä suoraksi ja teki kopean liikkeen kädellänsä. Keneksi luulet minua, koska uskallat täten minua kohdella? kysyi hän. Keneksikö luulen sinua! toisti äiti. Kukapa muu sinä olisit kuin minun rakas poikani, Abu Hassan? Mutta silloin Abu Hassan vimmastui. Mitä sinä uskallat väittää? huusi hän.
"Ja jos hän panisi päätöksensä täytäntöön, jos hän jäisi valtaistuimelle kuinka pian voisivat joukkonne ehtiä tänne?" "Belisarius on jo matkalla Sisiliaan", sanoi Petros ylpeänä siitä, että oli saanut kopean roomalaisen masennetuksi, "viikon kuluttua hän voi jo olla Rooman edustalla." "Mahdotonta", huudahti Cethegus tosissaan hämmästyneenä.
"Petros", huusi hän, "kautta jumalan ja kaikkien pyhimysten, mitä olet tehnyt? "Meidän sopimuksemme riippuu kokonaan Belisariuksesta, jonka sinä nyt palautat kotiin." "Ja annat tuon kopean riemuita", sanoi Gotelindis hampaitaan kiristellen. Mutta Petros hymyili. Viekas voitonvarmuus loisti hänen kasvoistaan. "Olkaa huoletta", sanoi hän, "tällä kertaa on hän voitettu.
Sa uskallat niin kuninkaalle haastaa! MIKA. Ma torvi olen vaan, en mikään muu, Mun kauttan' haastaa Jahven pyhä suu; Ma sinne menen, minne käskee hän, Sun palatsiis tai majaan köyhimmän, Ma lausun niissä lupausta, uhkaa, Hän Jumala on, ma vain halpaa tuhkaa. AHAB. Suupaltto tyhmä! Alla profeetan Likaisen vaipan kannat kopean Ja kieron mielen. Vastaan kuningasta Sa aina viskaat uhkansalamas.
PURMO. Tässä on poikia varalla, Nuorempia, pulskempia. SORMO. Ennen Kirrikin kuin Väinö. PURMO. Ennen Purmokin kuin Kirri. SORMO. Ennen Sormokin kuin Purmo. NUORI JOUKO. Pois kinastus! Ensin voitto. Sitten on minulla valta Palkita parasta miestä. Oma on palkkani parahin: Kukistus kopean Väinön! Siis nyt lähtö! PURMO. Varro, veikko! Terästä teot kysyvät. Juopi olutta.
Seurasi yleinen tervehtiminen ja Carmelan esittely. Liisa heitti kopean, tutkivan ja ylenkatseellisen silmäyksen häneen. Minä olen käynyt sinua näinä päivinä monta kertaa hakemassa, hän sanoi sitten, hymyillen rakastettavasti Johannekselle. Mutta sinä et ole suvainnut olla kotona. Johannes katsoi häneen epäluuloisesti. Tuskin, vastasi hän jurosti. Minä olen aina kotona. Et laske sisälle sitten?
KUNINGAS RICHARD. Juhana Gaunt, ikä-arvoinen Lancaster, Valan ja takuun mukaan toitko tänne Kopean poikas, Henrik Herefordin, Ajamaan tuota röyhkää kannettaan, Jot' äsken meill' ei ollut aikaa kuulla, Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan? GAUNT. Sen olen tehnyt, armollinen herra.
Tämän älykkään ja samalla jalon puolustuksensa lausui Leonard melkein jonkinlaisella ystävällisesti moittivalla äänellä, jotenkin niinkuin lapselle selitetään erehdystä, johon hän on joutunut. Puhuessaan nojasi hän kämmenellään pöydän syrjään ja loi vaimoonsa kopean, rohkean katseen, joka tuntui vähän sopimattomalta tässä tilaisuudessa.
Hänen hienot, vaaleat kasvonsa, suurine sinisilmineen ja valkeine viksineen, olivat kopean ja itserakkaan, vaikk'eivät tosin ilkeän näköiset, ja hänen nuorukaismuodossaan ilmestyi jonkinlainen sairasmainen velttous, tällä hetkellä enemmän silmiinpistävä kuin tavallisesti, sillä hän näytti olleen, ei oikeastaan juovuksissa, mutta kuitenkin hyvin väsynyt liian paljosta illan-huvituksesta.
Neliskulmainen pöytä, täynnä kirjoja ja papereita, joiden päälle oli levitetty suunnattoman suuri La Rochelle'n kaupungin kartta, sijaitsi keskellä huonetta. Uunin edessä seisoi keskikokoinen mies, ylpeän ja kopean näköinen, silmät läpitunkevat, otsa laaja, muoto laiha, jota yhä pitensi piikkiparta ja sen yläpuolella viiksipari.