United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Surullisina muistoina johtuivat ne mieleeni, osittain sentähden, kun silloin oli mielestäni elämäni hyvällä kannalla ja nyt joutunut aivan turvattomaksi, osittain senkin tähden, etten ollut kaikinpuolin käyttänyt sitä aikaa oikein, vaan olin antautunut elämän turhuuden valtaan. Kun sittemmin lähtivät huoneasukkaat kaikki kylään, jäin aivan yksinäisyyteen. Silloin vaivuin syvemmälle mietiskelyyni.
Minä vaivuin, eteenpäin astuessani, syviin ajatuksiin, kun joku ääni vieressäni sai minut säpsähtämään. Se oli lisäksi naisen ääni. Ei kestänyt kauan, ennenkuin muistin Mrs. Steerforth'in nuoren kamarineitsyen, jolla ennen oli ollut siniset nauhat lakissaan.
Kätkin sen kielen vyöhöni ja myrkyn polttamana vaivuin hetteeseen. Silloin olin ihailtava ritari! Ja odotin kuolemaa, kun te saavuitte avukseni." Isolde vastaa: "Vaikene, loukkaat ritareita, sillä sinä olet vain synnyntähouru. Kirotut olkoot ne merimiehet, jotka toivat sinut tänne, sensijaan, että olisivat paiskanneet sinut mereen!"
Ja kotihini, ah, kun ma naikon vein, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin silloinpa viinasta takaperot tein, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä. Ja kun unen helmahan vaivuin näin, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin siihen sikopäissäni nukkumahan jäin, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
Sitte laskeuduin mukavaan asentoon vuoteelleni aamunuttu ylläni ja antausin tohtori Pillsburyn käsittelyn alaiseksi. Tavattoman hermostunut tilani lienee ehkä vaikuttanut sen, että tajuntani katosi hitaammin kuin ennen, mutta vihdoin vaivuin suloiseen uneen. »Hän avaa kohta silmänsä. Lienee parasta, että hän aluksi näkee ainoastaan yhden meistä». »Lupaa siis, ettet kerro siitä mitään».
Kuka se on? kysyin minä ja aioin kohottautua istualleni paremmin nähdäkseni, mutta silloin tuntui, kuin olisi minua lyöty vasaralla otsaan, ja minä vaivuin takaisin tilalleni. Silmissäni musteni, enkä vähään aikaan nähnyt mitään. Eikää nousko ... antakaa minä annan ... parasta on, ettette nouse ollenkaan.
Kaikkia näitä minä luin ja vaivuin muistojen maailmaan. Ei näissä kiittävissä kuvauksissa ollut sanaakaan liikaa, päinvastoin. Hänessä oli vielä monta puolta, joihin eivät lehdet olleet koskettaneetkaan. Eivät ne esim. olleet puhuneet mitään hänen suurenmoisesta vieraanvaraisuudestaan; kuinka hän avasi kotinsa kaikille muukalaisille, jotka kääntyivät hänen puoleensa.
Minä olen tänään menetellyt sangen varomattomasti... Tulkaa Jumalan tähden, te saatte kuulla kaikki... Sanokaa kirjeen tuojalle: "kyllä." Tuleeko vastausta? kysyi poika. Sano: "kyllä," vastasin minä. Poika lähti juoksemaan pois. Tultuani huoneeseni laskeusin istumaan ja vaivuin ajatuksiin. Sydämeni sykki tuimasti. Useampia kertoja minä luin Asjan kirjeen.
Lisäksi oli hänellä kunnia olla ruiskumies, ja semmoisena hän palveli yhdessä isossa teaterissa, jossa joku Jauhoperunan nuori sukulainen luullakseni hänen pieni sisarensa kuvaili pikku piruja pantomimeissa. Ei mitkään sanat saata lausua sitä salaista sielun tuskaa, johon vaivuin tässä seurassa.
Hourupäisen tavalla minä riensin eteenpäin, vaikka tuntui siltä kuin olisin väkisinkin ollut maahan nukertumaisillani, ja vihdoin pääsin kortteeriini. Siellä minä uupuneena vaivuin vuoteelle, sillä noiden vieraanvaraisesti tarjottujen viinilasien ja leivosten vaikutus oli nyt minut voittanut.