United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän astui sisään, olikin siellä se kesäyön ukko, joka seisoi kuin syliinsä sulkeakseen hänet. Forstmestari istahti ja oli kauan ääneti. »Suurin ylpeytemme», sanoi hän viimein, »on oma tietomme, ettei meillä ole syytä painaa päätämme alas». Esteri punastui, korvansa rupesivat suhisemaan, hänen katseensa ei kestänyt isän katsetta, vaan alkoi epävarmasti harhailla.
Hm niin minä ei siitä lähde mitään, neiti Kornelia. Saattaahan se olla hyvässä tarkoituksessa mutta ei siitä ole hyötyä mitään. Antakaa minun kuolla rauhassa.» Vieno puna Kornelian kasvoissa vähän kiihtyi. Hän joutui vähän hämille tästä vastaanotosta. »Minä tulin tänne», hän sanoi epävarmasti, »siksi että siksi että minä luulin, että te ehkä olitte kuulleet jotain pojastanne.»
Minun mielestäni on välttämätöntä ilmaista kollektiivinen vastalause, sanoi Vera Jefremovna päättävällä äänellä, yhtaikaa kuitenkin epävarmasti ja arasti katsahdellen milloin yhtä milloin toista silmiin. Vladimir ilmaisi paheksumisensa, mutta siinä ei ole kyllin. Mimmoinen vastalause? murahti Kryiltsof kärsimättömästi rypistäen otsansa.
Mabel, joka seurasi perästä, katseli tuskallisella uteliaisuudella hänen olkapäänsä yli. Tämä kaikki tapahtui minuutin tai parin kuluessa, ja ennenkuin tarkastajan silmä oli saanut esineet epävarmasti huomatuksi, oli kaksi venettä laskenut maalle tavalliseen valkamaan noin viidenkahdeksatta kyynärän päässä varustuksesta.
»Uneksitko sinä, lapseni?» kysyi hän epävarmasti kuin epäillen itseään ja yritti istahtamaan sohvaan. Mutta Esteri alkoi hätäillä: »Ei ei ei, ei! Ei siihen, isä! Siinähän istuu äiti!» »Tässäkö?» Esteri jäi kummastuneena katsomaan forstmestarin osoittamaa paikkaa, pyörähti vikkelästi ympäri katsomaan keinutuoliin ja taas muualle ja sitten pysäyttäen tuskaisen katseen forstmestariin.
Koetan yksin kotiin päästä. Lähtee epävarmasti vasemmalle astumaan. Polveni vapisevat niin kovasti. XV:s KOHTAUS. Aili, Emma, Kaski, Juho, Ahrén. Emma, Kaski ja Juho tulevat. Tämän kadun varrella minä asun. Pitää kiinni Emmasta. Koeta, Emma-kulta, ponnistaa voimiasi. Kohta olemme perillä.
Vähän aikaa he molemmat äänettöminä jatkoivat työtään. Mutta sitten laski John kynänsä pois, nojasi päätänsä käteen ja katseli vakavasti Almaan. »Puhuiko Nymark sinulle tästä jo aamupäivällä?» hän kysyi. »Puhui», vastasi Alma, hiukan epävarmasti. »Ja sinä tiesit hänen tulevan uudelleen, saadakseen minua suostumaan tuumaan?»
Kaikuvat riemuhuudot herättivät onnettoman äidin tainnoksista ja horrostilasta, johon hän oli vaipunut, kun pelästyneet soutajaorjat olivat huomanneet nuoren parin vaaran uppoavassa venheessä ja samalla selittäneet, että heidän oli mahdotonta ehtiä ajoissa perille pelastaakseen onnettomat. Silloin hän kaatui taintuneena Daphnidionin käsivarsille. Nyt hän heräsi ja katseli epävarmasti ympärilleen.
Kun hän, tuo tottunut puhuja, sopertaen ja epävarmasti ilmoitti Gabriellelle uutisen kihlauksestaan, kohtasi häntä tulinen, toivoton vastustus, jonka lapsellinen kiihkeys kuitenkin antoi hänelle aihetta, voittamaan nuoren tytön, muistuttamalla häntä velvollisuuksistaan tyttärenä ja nuhtelemalla häntä itsensä hillitsemisen puutteesta.
Ja kun yhteisen kylvyn jälkeen lähdimme miehissä liikkeelle ja hänkin oli saapuvilla, kysyin, eikö hän tahtoisi tehdä meille seuraa ja tulla juomaan kanssamme lasin totia. Hän sanoi kiitoksia, nähtävästi hyvinkin mielissään, vaikka vähän hätäisesti ja epävarmasti, ja tarjoutui kantamaan olutkoria renkipojan apuna.