United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !


Enhän minä sille mitään voi, että lehmä eksyi ja tuli minun mökilleni, enkähän minä voinut antaa sen kuolla nälkään. Sitokaa toiste puumerkkinne häntään, niin tietää jokainen, kenen elukka onIikka itki, niin että vapisi, sillä vaikka häntä ei ollut koskaan kunnioitettu, niin ei häntä myöskään ollut koskaan häväisty niin pahasti, että olisi epäilty varkaaksi.

Hänessä on jotain ja jotain siinä, mitä hän sanoi... Eikähän Naimi ole minun, enkähän minä tiedä mitään siitä, mitä on tuleva... Alakuloisena hän lähti taas tuvalle, joutui toiselle polulle, käyskenteli saaren metsissä, tuli niitylle, näki sen takaa talon, mutta ei tuntenut halua mennä sinne. Hän kuuli puhetta metsästä, Laurin ja jonkun naisen.

Mutta hän ei käännäkään päätään, ei ajattele muuta kuin opinnoitaan, ei aavistakaan, että ihailija istuu hänen takanaan. Enkähän minä voi esittelyttää itseäni hänelle yliopiston luentosalissa. Eihän se käy päinsä vestibyylissäkään. Eikähän hän enää ilmaannu sinne seuraavalla tunnilla.

Lähdön aikana koetin minä pyytää, että hän jättäisi edes wähän rahaa minullekin, sillä eihän tiedä mikä tarwe ehkä sattuisi tulemaan. 'Mitä sinä sillä ... tulethan sinä toimeen, sillä jäähän tänne kaikenlaista. Minä tarwitsen rahoja, enkähän minä kauan ole, ennenkuin lähetän', sanoi hän waan.

Mutta minä en osannut muuta kuin ihmetellä enkä sanonut ymmärtäväni, kuinka pirut ihmistä taivaaseen veisivät, joiden aina ennen olin kuullut heitä helvettiin himoitsevan. Hän istuutui niinkuin se, jonka ajatuksen juoksua ei ole ollenkaan käsitetty. Niin, niin. Mistäpä sen ymmärtäisittekään ... eihän sitä ymmärrä muut kuin minä, enkähän minäkään sitä ennen ymmärtänyt.

Enkähän minä siihen luotakaan. Eikähän meillä luota siihen kukaan. Siksihän meillä ei sitä olekaan eikä tarvitse ollakaan sen enempi kuin on. Meidän täytyy tulla toimeen sillä, mikä meillä on ja minkä me rehellisellä työllämme voimme ansaita ja mikä meille kuuluu oikeuden ja totuuden mukaan.

Enkähän minä mikään ikäloppu ole, siitä ei vielä tarvitse huolehtia, alkoi Anna taas hetken kuluttua ja viskautui hermostuneesti tuolilla. Ethän suinkaan, päinvastoin... Ja vaikka olisinkin, niin mikä sitten. Eihän naiminen ole mikään ainoa korkein onnen määrä. Ei olekaan. No, mitä siitä sitten myötään jankuttaa...

Minä kun olin lehmiä hakemassa, puhui Kaisa, niin kun lehmät ryöstäytyivät kotiin päin ... enkähän minä arvannut, että ne emännän jälestä ... luulin heidän syöpäläisten käsissä ... ai, minä jätin mansikkatuohisen... Minnekä sinä sen jätit? Tuonnepa portaille... Minä vien sen...

Jeanne joutui siitä niin hämilleen, ettei tietänyt, mitä sanoa. Vihdoin lausui hän epäröiden: Minähän annoin sinulle ne rahat vain... Julien ei antanut hänen puhua loppuun. Niin kyllä. Mutta yhdentekevä on, ovatko ne sinun tahi minun taskussani, kun meillä kerran on yhteinen kukkaro. Enkähän minä kielläkään niitä sinulta, annanhan sinulle sata frangia.

"En voi jäädä laamanniin se on nyt vain niin enkähän tiedä, minne minä muuannekaan." "Tulkaa meille siksi aikaa äiti varmaan ottaisi teidät ilolla vastaan ja minä myös." "Ja tekö myös?" Et vastannut sen varmemmin. En saanut selville, mitä ajattelit ja aioit. Katsoit minuun vain pitkästi ja silmää räpäyttämättä. Sitten luomesi värähtivät ja sinä nousit ja me lähdimme.