United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän oli kuullut ja käsittänyt opettajan sanat ja kätkenyt ne. Tytön isä oli köyhä kunnollinen mies; hän oli lasta kouluun tuodessaan tehnyt sen ehdon, ettei tytölle opetettaisi kristin-uskoa.

Opettajan mielestä oli aivan omituista, että samasta paikasta, jossa hän ensi päivänä täällä ollessaan oli piirustanut puun, sieltä toi nyt tyttö kypsiä marjoja. Kati tuli pian taas sisästä, valkea kana aivan hänen jäljissään. "Minnekäs taas niin pian, Katri neiti?" kysyi opettaja, "ettekö tahdo vähän istua meidän kanssamme?"

Muutamia päiviä opettajan tulon jälkeen johtui Troekurovin mieleen kestitä häntäkin karhuhuoneellaan. Sentähden kutsui hän eräänä aamuna tämän luokseen, vei pimeitä käytäviä pitkin, ja yht'äkkiä aukeni sivu-ovi kaksi palvelijaa lykkäsivät ranskalaisen sisään ja panivat oven lukkoon.

Täytyy olla hengen silmät näkemään sen töitä ja vaanimaan, ettei se saisi muuttua valkeuden enkeliksi kuten se useimmassa tapauksessa esim. lahkolaisten muodossa muuttuukin. Sen tähden täytyy opettajan olla varustettuna hengen miekalla ja sauvalla.

Miehet ja vaimot, jotka muuten kenties eivät eläissään olisi tulleet niin tuttavasti puhuneeksi opettajan kanssa, seisoivat nyt hänen vieressään niinkuin vanhat tutut. Matti tuli hänen kotiinsa, pudisteli rohkeasti hänen kättänsä ja sanoi: "Johan minä sen ennustin, että niin se käypi; vieläkö te muistatte? Vaikka olisitte minulle mitä antaneet, ette olisi voineet tuottaa minulle suurempaa iloa.

Niinpä hän usein jakeli isänsä maatilalla oleville palvelijoille huvittavia ja hyödyllisiä kirjasia; mielellään oleskellen kansan parissa hän tuli sen rakkaaksi ystäväksi, koska hän kertoeli sille opettavia asioita. Eipä hän aikoinaan olisi epäillyt antautua kansakoulun opettajan raskaasen toimeen.

Kiireisiä askeleita kuului käytävältä... Opettajan jylhä, kurkkuun takertuva ääni kuului hätäisenä ampumaradalta päin. Silmänräpäyksessä oli Frédérique siellä. Tummanvihreät pyökkipensastot varjostivat tämän osan puutarhaa ja maata peittivät tiheät köynnöskasvit ja vehmas kasvullisuus, joka aina todistaa hyöteää, kosteaa maaperää.

Kun sattumalta löysin vanhan ainevihkoni muun rojun joukosta ja kääntelin sen lehtiä, muistin opettajamme toisenkin kerran sanoneen aineistani puuttuvan »jäsennystä, sopivaa muotoa ja järjellistä sisältöä». Virheitä niissä sensijaan oli riittävästi. Tässä on pari senaikaista kirjoitusnäytettä, varustettuina opettajan huomautuksilla. Hyvästijättö muuttolinnuille.

Täysikasvaneen tytön kasvoissa oli vielä sama mielenilmaus kuin hänen lassa ollessaan, koska hän istui koulunpenkillä ja kuulteli hartaasti opettajan sanaa. Joka sunnuntai kuului kirkosta urkujen soitto ja seurakunnan laulu kadun toisella puolella olevaan taloon, jossa juutalaistyttö hääri toimissaan, ahkerana ja uskollisena kutsumuksessansa.

"Jos suvaitsette niin minä seuraan teitä," sanoi ystävämme, ja läksi mukaan, vastausta odottamatta. "Käyttekö usein vanhan opettajan luona?" "Se on tietty, heän on näet miulle sukuu, hänen eukko vainoa olj miun mummonj sisar." "Voi niin, no sepä oli oikein iloista kuulla." "Mitenkäs niin? Tunsittako työ miun tätii." "En, minä muuten vaan."