United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poika pyrkii seikkailuihin, lapsi karkaa kotiin, niin pian kuin tuntee uutta ja outoa. Pellon takaa, rannasta, marjametsästä hän rientää pihaan, tupaan, kun näkee vieraiden tulevan, ja karkaa uunille pappiakin pakoon.
Siinä se ojenteli kaulaansa ... pitemmäksi, pitemmäksi ... kävi itse yhä matalammaksi ja kavahti uunille. Päre suhahti taas pihdissään pihisemään, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin päältä. Saunassa eivät Matti ja Liisa paljon mitään puhuneet. Matti oli jo lauteilla, kun Liisa tuli. Liisa hautoi vastan ja ojensi sen Matille. Heh, tuoss' on vasta! sanoi hän.
Silloin aina örähti hiukan joukkoon Kotilan vanha isäntäkin, joka oli varovaisuuden vuoksi nostettu nukkumaan uunille, "pelimannin" taakse, ja sen kuultuaan nauroivat hattupäiset miehet niin, että piippunysät hampaista toisten jalkoihin tipahtelivat.
Vanhapiika tuli niin hyvilleen ja lempeäksi, ettei tahtonut osata miten kävellä, vaikka karhakkata laatua hän oli luontonsa puolesta ja toiselta puolen vähän jumalinen, suntion rouvan kanssa yhden uskon väkeä, missä he olivat kahden. Käpsis kiukaalle, sanoi entinen vanhapiika, kun päivän viipyi uunille noustessaan. Samat sanat, vaikka vähän toiseen tapaan. Kopskeikaa! heti pappilaan.
Lähinnä valkeata lattialla viruvat talon uskolliset vartijat, Kiiski ja Käpy, tuon tuostakin raottaen silmiään, ikäänkuin vakuuttaakseen talonväelle, että heidänkin on varsin hyvä olla lämpöisessä pirtissä. Mutta uunille on kiivennyt kiilusilmäinen vanha kissa, jolle ties mistä syystä on annettu pulska Pekon nimi. Hiljaista on kaikki, tyyntä ja rauhaa.
"Perhana, etten ollut kotona", huusi hän, "se olisi huojentanut, jopa tehnyt tarpeettomaksikin aikomuksemme". Matin näin manatessa oli eukko muistanut Heikkiä. Hän nousi vuoteeltansa, jonka laidalla hän oli istunut, ja rupesi kurkistelemaan uunille. Hän käänsi ryysyt siellä, mutta poika ei ennä ollut siellä. "Lempoko hänen on korjannut!" huusi hän. "Kenen?" kysyivät yksin suin miehet.
Eukko katseli häntä kummakseen. "Hiljaan, hiljaan poikani! Kuka perhana osasi aavistaa, että sinä niin siitä pidät... Sitä ei enää riitä sinulle... Eikö ollut hyvää? Mutta hyväpä, että nousit. Vanhus tarvitsee maata... Jos sinä tahdot levähtää, niin nouse uunille". Heikki tointui vähitellen. Poltto hänen sisuksissansa herkesi.
Seisoohan hän tuolla ylhäällä niin kurjan ja hätäilevän näköisenä kuin jos hänet vasten tahtoaan olisi asetettu uunille seisomaan ja hän pyytäisi päästä sieltä alas.» »Nyt minä tiedän, ketä se kuvaa», jatkoi Witt. »Se kuvaa vanhaa kenraali Pressentiä! Hän heilutteli miekkaansa aivan tuolla tavoin, kun me marssimme Schweriniin.»
Millä hetkellä hyvänsä tulee vallesmanni sisään ja saa ne silmiinsä. Silloin olemme kiinni joka kynsi. MIKKO. Niin, tosiaankin. Kyllä nämä täytyy kätkeä. Mutta mihinkä? Sano sinä, Antti, joka paremmin tunnet paikat. ANTTI. Miettikäähän nyt te. En minä kykene tällä haavaa. MIKKO. Uunille. TOPRA-HEIKKI. Josta ensimmäinen kerjäläinen ne kaappasee. MIKKO. Porstuan-nurkkaan sitten? Taikka navettaan.
LIISA. Minä sanon: nouskaa tuonne uunille. RENNE. Piiloonko? Hyi! LIISA. Ei auta muu. RENNE. Näkymättömäksi hengeksi? Sepä ei olisi hulluinta. HELMI. Renne ei mitään kujeita. Muista! RENNE. Var tyst sinä ja anna minun toimia. LIISA. Voi minun päiviäni kun sahtikorvosta otti peitteen. Ei se mitään, Hakekaa siihen toinen peite sijaan. LIISA. Niin, mistä sen nyt saan.