United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen kyllä lukenut hyvinkin pöyristyttäviä kertomuksia valtiollisten vankien kohtelusta Venäjällä, mutta olen luullut niiden kuuluvan vähintäänkin suurlakon takaiseen menneisyyteen. Ei kai toki täällä Venäjälläkään enää sellaista menettelyä käytetä? katkaisen minä vihdoin tukalan äänettömyyden.
HELENA. Niilo! NIILO. Minä katkaisen siteen, joka äsken solmittiin, minä repäisen kuvasi sydämmestäni, vaikka verta se vuotaisi. HELENA. Niilo! VARTIJA. Aika on kulunut. NIILO. Jumala olkoon meille armollinen! Jää hyvästi ainiaaksi! HELENA. Niilo! Sunnuntaiaamu. Koko maailma on nyt mullin mallin, elämä edestakaisin.
Ma heimon nostan, Prometheun kostan, ja valtasi vaipuvan tuhkaan ma pystytän toisen, mun mieleni moisen sua pilkkaan ja uhmaan ja uhkaan! Minä Hornasta tulen, kuin tuomio kulen, kuin rankaisuraippa ma laulan! Minut hellänä näki vain hellyyden väki, mut muilta ma katkaisen kaulan.
Niin minä, vaikka köyhä mies, teen sinut Maailman herraksi. POMPEJUS. Oletko päissäs? MENAS. En, herra, maljaa olen karttanut. Jos tohdit vain, niin olet Zeus maan päällä; Mit' ilma kaartaa, mitä meri saartaa On sun, jos tahdot. POMPEJUS. Mitenkä? MENAS. Nuo kolmet Maailman jakajat, nuo kilpailijat, Laivallas ovat; köyden katkaisen, Vesille työnnämme, heit' isken kurkkuun. Ja kaikk' on sun.
"Mirmillanilainen," virkkoi Petronius tyynesti, "seuraa nyt hyvää neuvoa ja mene tiehesi!" Juopunut laski toisenkin kätensä hänen olkapäilleen. "Huudatko kanssani mitä käsken, tai katkaisen sinulta kaulan: kristityt jalopeurojen eteen!" Petroniuksen hermot olivat jo liian kauan kärsineet tuota huutoa.
Otitteko tuon veitsen mukaanne surmataksenne minut siinä tapauksessa, etten minä suostuisi pyyntöönne? kysyi ukko värin vaihtuessa hänen kasvoillaan. Otin sen katkaistakseni sillä köyden, jonka varassa onneton uhri riippuu, vastasi nainen; mutta minä katkaisen sillä nyt teidän elämänlankanne, ellette hyvällä luovuta minulle avainta! Avain on kaapissa... Jos teillä on rohkeutta, niin ottakaa!
Kohta kun äskeinen rakuuna alkoi jälleen kuorsata, kumarruin vangin puoleen, joka nähtävästi kovin ihmeissään käänsi päänsä minuun. »Pysykää alallanne, kunnes katkaisen siteenne», kuiskasin minä hänelle mahdollisimman hiljaa. Sitten otin hetkeäkään hukkaamatta puukkoni ja viilsin hiljaa poikki nuorat hänen käsistään ja jaloistaan.