United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, mitä minä laulan? Matti. Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua. Liisa. No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta? Kaikki. Tahdomme. Liisa. Mansikkani, Mustikkani, tulkaa tänne! Haluna ja Kirjo, tulkaa tänne! Omena ja Karjo, tulkaa tänne!
Vaan tuskaa ei oo niin raskasta Ja suurta, jot'ei lempi tuottaa taida. ANNA. Oi, lempiä muu anna! Kaunis, kallis On mulle mailma silloin. Kaikki, kaikki On mieluistani; itse tuska tuo Vaan uudet nautinnot, vaan uudet riemut. Oi äiti, muistatkos sen laulun, jonka Ma laulan?
Silloin minä myös laulan teille kauniin saksalaisen romansin, niin liikuttavan... Ja taidatteko tanssia? Ette? Mahdotonta? Minä opetan teitä tanssimaan ecossaise'a ja kasakkaa. Tra la la, tra la la"... Ja Emilia alkoi hyppiä ympäri huonetta. "Katsokaat mitkä sievät saapikkaat minulla on. Ne ovat Varsovasta. Vaan miksi ai'otte nimittää minua?" Luutnantti punastui korviin saakka.
"Kas kuinka itsepäinen veitikka!" sanoi Mathilda, "noihin talonpoikaisiin lauluihin olemme aikoja sitten kyllästyneet, niitähän sinä vaan vinguttelet koko pitkän päivän; laulappas nyt jotain kauniimpaa." "Minä laulan, mitä itse tahdon, ja tänään minä en tahdo laulaa muuta," vastasi Aino päättävästi. "Suuri kiitos, neiti", sanoi Mathilda kumartaen.
Laulaisinpa, taitaisinpa, Osajaisinpa olisin, Laulaisin minä kotona, Vaan en julkea kylässä; Kylän naiset nauranevat, Ihmiset imehtelevät, Minun lapsen lauluvani, Pienen piepotuksiani, Jos ma lapsi liioin laulan, Paljo mieletön pajatan.
Muistatko mitenkä riistit Lapsen itse laittamasi Rinnoiltani? sulloit suohon, Kun häpesit orjan lasta Vaikka itkin ja valitin. Nyt on kosto kohdallasi, Synkkä, julma ja kamala. NUORI JOUKO. Mene ruoja kostoinesi, Tai sinut lampehen laulan Rupiseksi sammakoksi! Tuo olutta, Turjan tyttö! Juo katala! Tässä! NUORI JOUKO. Näetkö Pojan pulskan ja komean! Tähystä tätäkin jousta, Nuole näitä nuoliani!
On täällä kirjassa jo yksi Agnetta Turunen, sanoi konttoristi ystävällisesti naurahtaen. Eihän sitä toki emäntää unohdeta! »Emännästä ensin laulan», sanotaan Paavo Korhosen runoissakin, mukautti Ledenbergkin mielissään hymyillen. Auno toi nyt kahvipannun pöydälle, levitti siihen puhtaan liinan, jonka päälle asetti kahvikupit ja leivoskorin.
Vielä luulen viimeiseltä, Toivonpa toden perästä Purevamme yhtä puuta, Yhtä kääntävän käpyä. Sitten laitan laadullisen, Virren paljoa paremman, Jota laulan lapsineni, Kiukuttelen kultineni. MIETELMI
Kun irti saanut kielenkannat oli, hän alkoi laulaa niin, ett' tuskin kääntää hänestä huomiotain voin ma enää. »Ma oon», hän lauloi, »oon seireeni armas, mi merimiehet ulapalla hurmaan, niin olen kuulla suloinen ja lempee. Ma laulullani harhaisalta tieltään Odysseun käänsin, ja ken minuun tottuu, ei pyri pois, niin hänet laulan lepoon.»
Ja jos en laula polvenani, Kuulu kullan valkiana; Ikä kuitenki kuluvi, Kasvo kaunis lankiavi, Muoto muualle menevi, Koko varsi vanhenevi. Laulan voiessani.