United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
VARRO. Oikeinko te puvuissa esiinnytte loppuharjoituksessa? OORTTA. Riikka kokee vaan solvaista minua, herra tohtori. Onko teillä jotakin muistutettavaa pukuni suhteen? Tässä on valtion omena sekä valtikka, ja kärpän nahka vaippa. Se kyllä on vaan jäniksen-nahkainen, vaan niin kovin tarkka ei tarvis olla.
"Sen nyt mieheksi sanoisin, urohoksi arvoaisin, joka umpiluut lukisi, saisi sarjahampahuiset leuasta teräksisestä rusamilla rautaisilla." Eipä toista tullutkana, ei ollut urosta tuota. Itse umpiluut lukevi, sarjahampahat sanovi alla luisten polviensa, rautaisten rusamiensa. Otti hampahat otsolta. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Metsän otsonen, omena, metsän kaunis källeröinen!
Jätämme ne siis tällä kertaa ja riennämme syvemmälle Saksaan, nähdäksemme, miltä maa ja kansa siellä päin näyttävät. Teemme ensinnäkin matkan Saksin kuningaskuntaan. Sinne päin kuljetaan ensin tasaisia maita myöten. Minne vaan katsot, näet hyvin viljeltyjä peltoja ja metsiköitä, joissa on omena- ja kirsikka-puita, pyökkejä, tammia y.m. kauniita lehtipuita.
On tuokin Omena tuolla, jolla on vaskikello kaulassa, niin suuri ja vankka kuin Hopitenkakin, mutta Hopitenka se kuitenkin on kuningas tässä valtakunnassa. Se taitaa olla luonnon laki, että lehmikarjassakin pitää olla yksi, jota kaikki tottelevat, sanoi rovasti. Niin se näkyy olevan, että yksi se on joukon pää. Hopitenka se pitää lähdöstäkin huolen.
Provasti oli väliin nähnyt Amandan, mutta tämä oli aina katsonut maahan silloin; provastin mieli-alaa kapteenia kohtaan me tiedämme; siis ei ollut hän ennen ajatellutkaan, ettei nuoren tytön asema Rytilässä saattanut olla huvittava. Nyt loi provasti silmänsä Amandaan, ja nyt näki hän, ensi silmäily sanoi hänelle sen että omena ei ollut aivan puun viereen pudonnut.
Niin minä miniä raukka, Kun muutki miniä raukat, Olin pyyhyt pyyttäessä, Kana kaupateltaessa, Neito nuori naitaessa, Kulta kuihuteltaessa, Mesimarja maanittaissa, Omena otettaessa Portto pois ajettaessa, Luisku luovuteltaessa.
Sillä eihän hän ollut antanut sitä syvintä ja parasta itseään, jota hän olisi tahtonut antaa, jos joku vain olisi huolinut siitä, vaan anniskellut pientä, pintapuolista keimailuaan ja teatteritemppuiluaan. Silloin oli tullut Kuusiston herra. Hän on ollut kypsä, hän oli ollut kypsä omena puussa, valmis sen syliin putoamaan, joka vain viitsi nähdä vaivan puuta pudistaa.
Se tapahtui Sveitsissä, mutta monta vuotta sitä ennen oli samoin käynyt Tanskassa Palnatoken; hänenkin oli täytynyt ampua omena poikansa pään päältä ja oli niinkuin Tell'kin kätkenyt nuolen, kostaaksensa. Ja samoin kerrotaan tapahtuneen Egyptissä toista tuhatta vuotta sitten. Kaikki palajaa takaisin, niinkuin pyrstötähdet, ne menevät tiehensä, ovat poissa ja palajavat jälleen.
Hän osaa leipoa, ruokkia siipikarjaa, ja maitotalouteen on hän yhtä perehtynyt kuin minä itsekin ja kaiken tämän ohessa on hänellä posket niin punaiset kuin Stettinin omena ja hän on rivakka ja terve Jumalan kiitos kuin pähkinän sydän.
Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata, Vihkimähän viljoansa, Katsomahan karjoansa; Onko oikein Omena, Lykyllähän Lyttimäinen. Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Itse rihmat ketreävi, Itse kankahat kutovi; Ei kysy kynsiä kylästä, Oppia ojan takoa, Pirran piitä naapurista, Tointa toisesta talosta.