United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Karjankellojen kalinaa kuuluu. Hoi kotihin kellokaula, Kirjot, Karjot, kumppaliksi! Mairikki, Mansikki, Haluna, Omena oiva. Täällä korpi kolkko on Suo sulamatonna, Susi, karhu, paimenkin Tääll' on armotonna. Kotona makea juoma, Lehmisauhu tupruavi, Ei suo purra sääskenkään. Hoi kotihin kellokaula, Haluna, Omena oiva. Näkee Kullervon ja seisahtuu jäykistyneenä. KULLERVO. Hänkö sieltä on tulossa?
Viitsikäätte viljoani, katsokaatte karjaani, Ettäs varsin vahingotta viimein kotiin saapuisi. Mesikämmen käyretyinen, Otso, metsän omena! Anna rauha raavahille tänä suurna suvena, Jos sa tahdot tapella ja lihaa tekee mielesi, Jyrsi koivun pökkelöitä, visko viitaan vihasi. LINTUJEN K
Siihen saakka oli paratiisi ja onnellisuus! mutta silloin ilmestyy käärme ja omena ja enkeli välkkyvin miekoin, ja meidät ajetaan armotta ulos, emmekä pääse enää koskaan takaisin. Minä olen yksi niitä, jotka ovat ainaiseksi korpeen ajetut.» »Oi, älkää noin puhuko! Te kuitenkin edes osaatte puhua paratiisista.» »On parempi olla siellä, kuin puhua siitä katkerin mielin.
Viime kesänä hän sai omakseen omena- ja perunapuun, ja niitten hedelmät ynnä vähäiset risukimppunsa hän panee säästöön, antaaksensa niitä jouluksi eräälle vanhalle eukko raukalle, jonka tunnemme.
No, mitä minä laulan? Matti. Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua. Liisa. No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta? Kaikki. Tahdomme. Liisa. Mansikkani, Mustikkani, tulkaa tänne! Haluna ja Kirjo, tulkaa tänne! Omena ja Karjo, tulkaa tänne!