United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Karjankellojen kalinaa kuuluu. Hoi kotihin kellokaula, Kirjot, Karjot, kumppaliksi! Mairikki, Mansikki, Haluna, Omena oiva. Täällä korpi kolkko on Suo sulamatonna, Susi, karhu, paimenkin Tääll' on armotonna. Kotona makea juoma, Lehmisauhu tupruavi, Ei suo purra sääskenkään. Hoi kotihin kellokaula, Haluna, Omena oiva. Näkee Kullervon ja seisahtuu jäykistyneenä. KULLERVO. Hänkö sieltä on tulossa?
"Voimat murti petäjäinen, karttui Yhä kurjuus, tauti viimein tarttui... Isän, äidin, veikan, siskon vei se Armotonna mullan poveen, ei se Sääliskellyt. Yksin jäin mä, mutta Kärsimähän mieron surkeutta. "Siitä kolmekymment' on jo vuotta. Nyt nään vasta ettei työtä suotta Tehty ole: kuiva nurmi-niitty Suo on nyt ja viljapellot liittyy Hallatoinna siihen. Kiitos Herran!
Sydäntä vihlaisevalla katkeruudella valittaa hän nyt sitä, että hän on niin luonnottomassa tilassa, niin aivan armotonna: »Mikä lie minunkin luonut, Kuka kurjaisen kuvannut, Kuuksi, päiväksi kululle, Ijäkseni ilman alle! Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat; Mull' on korvessa kotini, Tuulessa tulisijani!
Lavinian ja isäni me sitten Panemme meidän perheen hautaholviin. Mut Tamora, tuo julma tiikeri, Hän ruumissaattoa ja hautavirttä Ja sielukellojakin olkoon vailla: Pedon ja korpin ruoaks heitettäköön! Hän eli niinkuin peto armotonna, Siis armottoman saakoon kohtelun. Kirotun maurin tuomio täyttäkää; Hän oli alkusyynä turmioomme.
Hän nosti luisevat kätensä ja heristeli niitä polvistuvien päiden päällä, pelotonna ja armotonna katsellen silmiin kuolemaa, joka odotti kaikkia näitä tuomittuja. Hänen vaiettuaan alkoi kuulua huutoja: »Katukaamme syntejämme!» Sitten oli taasen aivan hiljaista. Ei kuulunut muuta kuin lasten itku ja käsien läiske, kun onnettomat löivät rintoihinsa. Vinitiuksen suonissa tuntui veri jähmettyvän.
Katsos kuinka he nyt noin tylysti tuikkivat, yhtä armotonna kuin itse kylmäsydämminen talvi. Kun isämme vielä uskoivat jumaloihin ja uhrasivat heille, astuivat nämät apua tuottaen alas maan päälle. Teidän pappinne ovat poistaneet vanhat jumalat sieluistamme; jumalat palasivat taivaasen ja kurjuus jäi ihmisten osaksi".
»Sangen totta, nerokasta, Hyvä, hyvä, hahhahhaa, Runollista, nerokasta, Runollista, hahhahhaa». Tytöt mulle ilkkuaa, Viskoo vettä niskahani, Armotonna muiden lailla Sydämmettä myös Alice! Hämilläni hoiperrellen Lankeen polvillein ja lausun Surkeesti kuin Cæsar: »Siis Sinä myöskin, sinä myöskin, Sinä myös Alice!» Kävi maantiellä tanssi.